Kevät tulee; Oletko valmis?

Aurinko paistaa ja kevät saapuu kohisten.

Mielen pitäisi olla virkeä, mutta minua väsyttää. Viime aikoina en ole oikein pitänyt itsestäni ja jaksamisestani huolta. Olen vain edennyt päivän kerrallaan päämääränäni selviytyä aina seuraavaan päivään saakka.

Väsyessäni huomaan ärsytyskynnykseni madaltuvan. En pidä siitä!

No mutta; Olen aloittanut opiskelun työn ohessa. Opintojeni aihe on kiinnostava. En kai olisi kyseiseen koulutukseen hakeutunutkaan, jos aihe ei kiinnostaisi.

Lähipäivien ulkopuolella olen suurella mielenkiinnolla seurannut verkkoluentoja, suorittanut verkkokoulutuksia ja hakenut tietoa muistakin eri lähteistä.

Kirjallisia tehtäviä on paljon. Tiedän, että alkuun päästyäni innostun ja onnistun. Aloittaminen vain tuntuu todella hankalalta ja huomaan lykkääväni tehtävien aloitusta koko ajan. Lopulta teen tehtävät viime tipassa, juuri ennen deadlinea.

Vaadin itseltäni paljon. Pitäisi osata laskea hiukan rimaa.

Opiskelen omalla vapaa-ajallani ja omakustanteisesti. Koulutus on melko kallis ja olen yrittänyt raapia jostain valuuttaa kasaan saadakseni opintoni maksetuksi.

Koulutuksen aihetta on viime vuosina nostettu paljon esiin ja aihe on hyvin tärkeä. Sama koulutus aloitettiin samanaikaisesti 13 ammattikorkeakoulussa. Kuitenkaan ainakaan meilläpäin aiheen arvostus on melkolailla nollassa. Tukea ei heru mitenkään päin. Toisaalta taas saman organisaation sisällä jollekin toiselle koko koulutuksen maksaa työnantaja ja opiskelu sisältyy työaikaan.

Tasan ei käy onnen lahjat. Itse ajattelen, että kun koulutuksesta on joka tapauksessa hyötyä omassa työyhteisössä ja sen kehittämisessä juuri sillä aihealueella, olisi hienoa ja tärkeää saada tukea asialle ja sen onnistumiselle.

On kova työ työskennellä täydellä työajalla ja opiskella vapaa-ajalla omakustanteisesti, vaikka aihe onkin kiinnostava ja sitä haluaa opiskella lisää.

Välillä mietin, olenko vähän hölmö? Helpommalla pääsisin menemällä virran mukana vanhoilla tiedoilla. En kuitenkaan halua edetä virran mukana ja haluan hankkia uutta, ajantasaista tietoa. 

Kaikella on tarkoituksensa.

Työpaikalla on otettu käyttöön uusi tietojärjestelmä. Sen opettelu tuntui alkuun haasteelliselta. Kaiken oppii ja lyhyen käyttökokemuksen jälkeen tulen ihan hyvin juttuun järjestelmän kanssa. Päällimmäisenä tunteenani kuitenkin on se, että uudessa järjestelmässä on ihan liikaa kaikkea ja asioiden löytäminen ja löytyminen ottaa aikansa. Ensin löytyy joku asia ja seuraavan kerran samaa asiaa etsiessä ei enää muistakaan, mistä oli sen löytänyt.

Koen, että uudessa tietojärjestelmässä on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoja asioita ja erittäin paljon kehitettävää ja parannettavaa.

Sain joululahjaksi vuoden lisenssin englannin kielikurssille. Olen aina inhonnut englannin kielen opiskelua. Ehkäpä siksi, että se on ollut minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa.

No; En inhoa enää. Joulusta saakka olen lähes päivittäin opiskellut tunnin verran englantia verkossa. Tykkään siitä todella paljon ja oikein odotan aina seuraavaa "oppituntia". Kielioppiasiat koen vaikeina, mutta sanavarasto kehittyy koko ajan. Opetus tukee hyvin oppimistani.

Vesijuoksuharrastuksessani on ollut pieni tauko. Se on kuitenkin niin mukavaa, että lähiaikoina pulahdan taas altaaseen.

Suunnitelmissani on päästä taas ulkoilemaan lenkkeilyn, kuntoportaiden nousun ja pyöräilyn merkeissä. Se on viitsimisestä kiinni, hyvin pitkälti.

Liikkeelle lähdön myötä jaksaa paremmin ja mieli virkistyy.

Mukavaa kevään odotusta!