Blogi

Valon kaipuuta

Marraskuun hämäryydessä kirjoittelen teille kuulumisiani.

Kaipaan kovasti Lappiin, sillä siellä on ihana talvi tällä hetkellä.

Saisimmepa lunta ja kunnon talvimaisemat tänne eteläänkin. Olisi valoisampaa ja virkeämpi mieli.

Minun syksyni on ollut sairaudentäyteinen. Välilevyn pullistuman lisäksi on ilmennyt pari muuta korjausta vaativaa vaivaa. Onneksi asiat ovat järjestymään päin ja vointini on ollut kutakuinkin kohtuullinen.

Hermovaurioinen jalkani voimistuu pikkuhiljaa. Lääkärin mukaan toipuminen vie aikaa vielä kuukausia. Lähtötilanteeseen nähden tilanne on huomattavasti parempi ja olen hyvässä seurannassa. Leikkaustoimenpidettä ei tällä hetkellä suunnitella, sillä välilevytyrän sijainti on haasteellinen.

Olen päässyt pikkuhiljaa siirtymään takaisin työelämään. Muutaman viikon ajan olen tehnyt kevyempää työtä. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa normaalit työtehtävät. Aika näyttää, kuinka pärjään selkäni kanssa. Toivottavasti hyvin.

Sairastaminen on ikävää. Vielä ikävämpää se on vähävaraisena.

Kolmen kuukauden kotona olemisen jälkeen vie aikaa, ennen kuin pääsee edes jonkinlaiseen taloudelliseen tasapainoon.

Omalla kohdallani on hienoa, että on työpaikka, johon palata. Se ei kuitenkaan kauaa lämmitä mieltä, jos työtä ei pysty enää tekemään. Edessä olisi töiden uudelleen järjestely tai kouluttautuminen johonkin toiseen ammattiin.

Edellisessä päivityksessäni (tai sitä edellisessä) parjasin sairaanhoitajan huonoa palkkaa. Se todellakin on huono työn vaativuuteen nähden. Vielä surkeammalta tili näyttää, jos tekee pelkkää päivätyötä.

Kuitenkin olen miettinyt, etten ihan äkkiä keksi itselleni uutta tekemistä. Sellaista, joka turvaisi toimeentulon.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni, sillä se voisi olla pahempikin. Olen kiitollinen liikuntakyvystäni ja siitä, että olen kyennyt pysymään positiivisena. Katto on pysynyt pään päällä ja ruokaakin olen saanut mahantäytteeksi. 

Todelliset ystävät ja läheiset ovat pysyneet elämässäni.

Entistä enemmän olen omissa tekemisissäni pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että teen asioita siten kuin toivoisin itsellenikin tehtävän.

Asioita ymmärtää paremmin vasta omien kokemusten kautta.

Sain syksyn liikuntakyvyttömyyden vuoksi taas kahdeksan lisäkiloa. Muutaman viikon töissäolon jälkeen painostani on pudonnut 1,3 kiloa.

Hulavillityksen innoittamana olen ostanut itselleni lisäpainollisen hulavanteen. Se odottelee koottuna makuuhuoneen nurkassa hetkeä, jolloin uskallan aloittaa harjoittelun. Tällä hetkellä hulailun opettelemisen aiheuttamat kiertoliikkeet eivät ole turvallisia.

Uskoisin, että energiaa kuluu ja hikeä virtaa paljon jo siinä, kun aluksi joutuu vannetta jatkuvasti nostamaan lattialta ylös.

Harjoitus tekee mestarin.

Joulu lähestyy ja joululaulut alkavat soida. Olen niitä jo kuunnellut, vaikka mielestäni joululaulut kuuluvatkin vasta joulukuun kuvioihin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

 

Lisää

Kuntoutumista ja terveysremonttia

Elämä nikamavälilevyn pullistuman kanssa on ollut varsin tuskaisaa, mutta herättänyt pohtimaan omaa terveydentilaa ja hyvinvointia.

Hyvistä kipulääkkeistä huolimatta hermokivut ovat olleet paikoin koviakin. Istuma-asennossa en kykene kauaa olemaan. Kauppareissun ajan pystyn juuri ja juuri istumaan ratin takana. Onneksi autossa on automaattivaihteet, joten vasenta jalkaa ei tarvitse ajaessa käyttää. Pelkääjän paikalla on helpompaa, kun penkin selkänojaa voi kallistaa taakse päin ja jalan saa levollisempaan asentoon asettamalla koko penkki taakse päin.

Poika on ollut suurena apuna ja hoitanut usein kaupassa käynnin ja muitakin asioita.

Olen pyrkinyt tekemään päivittäisiä toimiani voinnin sallimissa rajoissa, sekä olemaan mahdollisimman paljon liikkeellä. Öisin on noustava pariin otteeseen vuoteesta olohuoneeseen kävelemään. Tällä hetkellä joudun ottamaan kipulääkettä kerran yön aikana.

Ulko-ovemme oli jo pitkään narissut ärsyttävästi. Vihdoin sain saranat öljyttyä, mutta alimman saranan öljyämisen jälkeen en meinannut päästä kyykystä ylös. Käsiäni apuna käyttäen kiipesin seinää pitkin takaisin seisomaan.

Eilen olin rohkea ja päätin lähteä pienelle sauvakävelylenkille. Sauvat tukivat mukavasti liikkumista ja lenkki piristi kovasti. Käveleminenkin tuntui mukavalta. 

Asuinkuntaani on hiljattain rakennettu uudet kuntoportaat. Ne eivät ole kovinkaan pitkät, eivätkä jyrkät. Uskaltauduin kiipeämään nuo rappuset ylös ja alas. Hitaastihan se sujui. Vasen jalkani on vielä heikko ja etenkin rappusissa heikkouden tuntee hyvin. Olin tyytyväinen suoritukseeni.

Sauvakävelylenkkiä seuranneena yönä kivut jalassa eivät meinanneet asettua millään. Aion kuitenkin mennä uudelleen lenkkeilemään. Kyllä se siitä lähtee sujumaan, pikkuhiljaa.

Haluan päästä pian pyöräilemään läskipyörälläni. Toivottavasti vielä tämän syksyn aikana pääsen pyöräilemään.

Minusta on sairauslomani aikana tullut aamuvirkku. Se on ihme, koska olen ollut niin hyväuninen ja tykännyt nukkua aamuisin pitkään. Kivut ovat herättäneet etenkin aamuyöllä, eikä uni ole enää tullut. Toisaalta taas töissä ollessani olen ollut vapaa-ajalla niin väsynyt, että uni on maistunut hyvin. Nyt kun olen ollut kotona, en ehkä ole ollut niin väsynyt.

Olen valmistanut aamuisin kaurapuuroa ja syönyt sitä mehukeiton kera. Pakastimesta olen ottanut puuron joukkoon myös terveellisiä marja-aronioita. Jäisinä marja-aroniat maistuvat oikein hyvin, mutta sulaneina ne ovat minun suuhuni karvaan makuisia. 

Nykyinen tilanne on saanut minut pohtimaan, mitä kaikkea haluaisin vielä tehdä.
 

Haluan kuntoutua pian takaisin työkykyiseksi. Pidän työstäni todella paljon, mutta olen joutunut miettimään työni henkistä ja fyysistä kuormitusta. 

Työssäni annan itsestäni paljon, mutta mitä saan siitä itselleni takaisin? Jos potilaat ovat tyytyväisiä ja kokevat saaneensa hyvää hoitoa, se on tietenkin suuri ilo. Heitä vartenhan työpaikalleni menen ja heitä varten työtäni teen.

Kuitenkin, työstä saatu palkka on aivan liian pieni työn vaativuuteen ja kuormittavuuteen nähden. Sairastumistilanteessa (esimerkiksi), kun ei kykene olemaan hyödyllinen työntekijä, työnantajan ja työyhteisön tuki on minimaalinen tai olematon. Herkästi tulee arvoton olo.

Kaikista tärkeintä on oma terveys ja hyvinvointi. Kun kokee itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi, on parhaassa iskussa auttaakseen muita.

Mutta; Haluaisin tehdä muutakin elämälläni. Meille jokaiselle kun on annettu vain yksi elämä.

Minua kiinnostaa etenkin kirjoittaminen ja siinä kehittyminen. Olen selaillut koulutustarjontaa ja ehkäpä kevätpuolella hakeudun kirjoittamiseen liittyvään koulutukseen.

Kaikella on tarkoitus. Ehkäpä tämän sairastumisen tarkoituksena oli herättää minut ajattelemaan ja uudistamaan elämäni uuteen uskoon.

Lounaan jälkeen lähden ulkoilemaan.

Mukavia ja raikkaita syyspäiviä ja syysaurinkoa kaikille!

Lisää

Kuinkas sitten kävikään

Kauan odotetun kesälomapätkän oli tarkoitus alkaa kuluvan viikon maanantaina, mutta toisin kävi.

Sunnuntaiaamuna heräsin puhelimeni herätysääneen ja nousin ylös valmistautuakseni aamuvuoroon lähtöön.

Kylpyhuoneeseen päästyäni tunsin vasemmassa nivusessani kovaa kipua, joka viilsi reittä pitkin aina polveen saakka. Silmissäni sumeni ja kompuroin takaisin vuoteeseen. Kivut olivat kovat ja soitin hätäkeskukseen. Ambulanssiin mennessä vasen jalkani petti alta.

Päivystyksessä asiaani ei ilmeisesti otettu kovinkaan vakavasti, eikä riittäviä tutkimuksia tehty. Minut kotiutettiin iltapäivällä, vaikka kerroin kipuja olevan edelleen, sekä pelkääväni, että vasen jalkani pettää uudelleen. Särkylääkereseptit toki sain.

Seuraavana päivänä jouduin takaisin päivystykseen. Tällä kertaa asiani otettiin vakavasti ja pääsin osastolle kivun hoitoon. Oireideni perusteella tehtiin tarvittavat kuvantamistutkimukset. Kipuni lievittyivät asianmukaisilla kipulääkeillä.

Kipujen ja jalkani voimattomuuden syy selvisikin; Nikamavälilevyn pullistuma.

Kotiuduin hyvillä ohjeilla ja riittävällä kipulääkityksellä. Kyynärsauvan sain mukaani liikkumisen apuvälineeksi ja se onkin ollut hyvin tarpeellinen väline. Ehkäpä käyn vielä hakemassa terveyskeskuksesta sellaiset tarttumapihdit, joiden avulla voin noukkia lattialta sukkia ja sen sellaisia.

Tällä hetkellä minun pitäisi olla lomailemassa Lapin upeissa maisemissa. No; En ole. Olen sairauslomalla.

Kaihoisasti katselen läskipyörääni, josta on tullut minulle rakas harrastusväline. Kunhan kiputilanne on kokonaan hallinnassa, voin varovaisesti lähteä pyöräilemään.

Tilanteeni kehittymistä seurataan. Voi olla, että leikkaushoito tulee kyseeseen. Voi myös olla, ettei leikkaushoitoa tule. 

Elelen taas päivän kerrallaan. Teen päivittäisiä toimia omaan tahtiini ja yritän olla liikkeellä. Vuoteen pohjalle ei saa jäädä makaamaan. 

Olen iloinen riittävästä kivunlievityksestä, jonka ansiosta pystyn liikkeellä olemaan. Kipu on pahimmillaan invalidisoivaa. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että kivunhoitoasiat ovat kunnossa. Liikkeelle on mahdotonta lähteä kivun hallitessa elämää. 

Oikeanlainen ja hyvin suunniteltu kipulääkitys on tärkeässä asemassa. Lisäapuna omalla kohdallani toimivat positiivinen ja optimistinen ajattelu ja huumorintaju. Mielekäs tekeminen voinnin sallimissa rajoissa on tärkeää. Se vie ajatukset pois kivuista.

Sairaalassa ollessani pääsin tarkastelemaan ympäristöä ja asioita potilaan näkökulmasta. Pohdiskelin omia puutteitani hoitajana. Opin paljon uusia asioita, joita voin hyödyntää jatkossa omassa työssäni.

Tänään olen iloinen mm. Siitä, että olen saanut asianmukaista apua. Ensimmäisellä kerralla päivystyksessä en sitä saanut, mutta toisen kerran jälkeen maksan taas ihan mielelläni ja mukisematta veroni.

Olen myös hyvin iloinen ja kiitollinen omista läheisistäni.

Kaikesta selviää ja kaikki asiat järjestyvät kyllä.

Syksy saapuu. Oletko valmis? 

Mukavaa syksyä kaikille!

 

Lisää

Loman alkua odotellessa

Olen tänään viettänyt yksittäistä vapaapäivää ja vietinkin sen hyvin. 

Aloitin vapaapäiväni vieton nukkumalla oikein pitkään. Aamukahvin nautiskelin lounasaikaan ja lounas tuotiin kotiovelle. Olin tehnyt paljon töitä juhannuslistassa, joten kyseisen listan tänään maksetut lisät olivat ihan mukavat. Tämä mahdollisti pienen hemmottelun kotiin tilatun ruoan muodossa.

Vapaapäiväni kului nopeasti lueskellessa ja loikoillessa. Illalla tein pitkän pyörälenkin ja nautiskelin maalaismaisemista täysin rinnoin. 

On oikeastaan aika upeaa, että luonnon kauneudesta pääsee nauttimaan päivittäin näinkin lähellä maamme pääkaupunkia.

Työmatkoillani, etenkin aamuvarhaisella ja iltamyöhällä, olen nähnyt jos minkälaista metsän eläjää; Eräänä aamuna peura loikki kahdella pitkällä loikalla tien yli. Ketun olen nähnyt ja vilistipä kerran minkkiemo poikasineen tien yli töistä tulomatkallani. 

Varovainen saa ajellessa olla. Välillä on vain todella vaikeaa, olla varovainen. Erityisesti yövuoron päätyttyä kotiin palatessa tarkkaavaisuus ei ehkä ole terävimmästä päästä. Onneksi lukeudun kuitenkin pääsääntöisesti rauhallisiin ratin takana olijoihin.

Palaan takaisin tähän iltaan ja pyörälenkin jälkimaininkeihin. Ennen lenkkiä mielessäni pyöri pari ikävää asiaa. Lenkin jälkeen on ollut ihan mukava fiilis. Usein tahtoo käydä niin, että olipa harrastus mikä tahansa, ennen lähtöä ei oikein kiinnostaisi tai jaksaisi, mutta harrastuksen parista palatessa tunteekin itsensä ihan toiseksi ihmiseksi.

Huomenna elellään jo elokuuta. On mukavaa, kun syksy pian saapuu.

Parin viikon kuluttua pääsen lomailemaan pariksi viikoksi. En millään jaksaisi odottaa loman alkamista. Onneksi aika kuluu nopeasti. Vastahan loman alkuun oli aikaa 11 viikkoa. Kohta voin kaivaa aamukamman esiin. 

Olen suunnitellut tekeväni pienen lomamatkan. Levätä aion kuitenkin.

Toivon, että sinulla on ollut mukava kesä! Hyvää loppukesää!

Lisää

Kesä kukkeimmillaan

Aika on rientänyt niin ripeää tahtia, että kesä on tullut ihan huomaamatta.

Viimeisen viiden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. 

Kevättalvella olin avustamassa erään eduskuntavaaliehdokkaan vaalikampanjassa, ihan vain muutaman kerran verran. Huhtikuun 14. päivänä sitten jännitin vaalitulosta työpaikallani iltavuorossa ja myöhemmin illalla kotosalla. Jännitys säilyi loppuun saakka, mutta ehdokas meni läpi. Se oli mielestäni hienoa. Eduskunnassa tarvitaan juuri hänen kaltaisiaan ihmisiä, vaikka edustamansa puolue ei omiin suosikkeihini kuulukaan.

Huhtikuun alussa pidin viikon loman. Lomallani suuntasin minnekäs muualle kuin Äkäslompoloon. Sää oli aurinkoinen. Lumikenkäilin, kävelin, hiihdin ja rentouduin. Yhtenä päivänä vuokrasin muutamaksi tunniksi läskipyörän ja pyöräilin talvisessa luonnossa pyöräilyreittejä pitkin. Välillä nautiskelin kahvia latukahvilassa jatkaen taas matkaani eteenpäin.

Toukokuussa vietin yhden vuorokauden Rantasalmella Järvisydämessä. Se oli oikein rentouttava vuorokausi ja sisälsi mm. naurua, laulua, erittäin hyvää ruokaa ja kylpylässä pulikoimista. Lunta satoi, mutta ei se haitannut yhtään.

Toukokuussa olin jälleen lomalla valmistellen poikani ylioppilasjuhlia. Juhlat olivat pienet, mutta oli niiden järjestämisessä silti oma työnsä. Aloittelin hyvissä ajoin tehden pari asiaa päivässä; Kutsut lähtivät matkaan, kun tulokset olivat varmistuneet. Pojalle puvun ja lakin ostaminen, lakkilyyra, juhla-asu itselle jne.

Tarjoiluja aloin valmistella leipomalla pullaa ja täytekakkupohjat pakkaseen. Kahtena juhlia edeltävänä päivänä istuin alas tuskin ollenkaan. Voileipäkakkuja tein kolmenlaista; Kasvis-, kala- ja lihakakut, leveinä versioina. Vaikka niissä onkin (mielestäni) iso työ, on itse tehty ihan parasta.

Täytekakkujen väliin laitoin hyvin ohuen kerroksen vadelmamarmeladia ja valmistin mansikkakermahyytelön. Kakkupohjat kostutin maidolla, jonka joukossa oli vaniliinisokeria. Kokosin kakut kakkuvuokiin ja annoin maustua ja hyytyä yön yli. Tämän jälkeen kumosin kakut tarjoilualustoille, kuorrutin ja koristelin.

Täytekakkujen reunat pursotin pursottimella. Aiemmin, etenkin kesäaikaan, olen kokenut kerman pursottamisen hankalana. Nyt löysin siihenkin avun, vaniljakreemijauheen, jota laitoin pienen määrän kerman joukkoon ennen vatkaamista. Kermasta tuli jämäkämpää ja se pysyi hyvin kakkujen reunalla. Koristeeksi kakkuihin tuli marsipaaniruusuja, terälehtiä, pieniä hopeanvärisiä koristekuulia ja ylioppilaslakki (kakunkoriste).

Lisäksi tarjoiluihin paistoin cocktailpiirakoita ja tein munavoita. Pikkuleivät ostin valmiina.

Juhlapäivä oli aurinkoinen ja juhlat mukavat. Olin suunnitellut pitäväni juhlavieraille hieman pidemmänkin puheen, mutta romahdin liikutuksesta jo tervetuloa sanan jälkeen...No; Ei se ole niin justiinsa. Pääasia oli, että poika sai kivat juhlat ja tarjoilut maistuivat.

Illalla heittäydyin sohvalle ja korkkasin jäljelle jääneen kuohuviinipullon.

Seuraava lomapätkä siintää elokuussa. Minusta on mukavaa lähteä lomalle siinä vaiheessa, kun suurin osa on lomansa jo pitänyt.

Kevättalven Lapin reissulla ihastuin läskipyöräilyyn, joten pitihän minun sitten hankkia itselleni oma läskipyörä. Sillä on todella mukava mennä eteenpäin vaikka minkälaisessa maastossa. Samalla saan liikuntaa ja raitista ilmaa. Renkaat ovat leveät ja meno leppeää, eivätkä posket "hölsky" ajellessa. Tykkään kovasti!

Mukavia asioita on siis elämässäni viime aikoina tapahtunut. Jos jotain negatiivista etsimällä etsii, niin pyykinpesukone sanoi sopimuksensa irti. Vian korjaaminen olisi tullut kalliimmaksi kuin edullisimman uuden koneen hankkiminen, joten nyt pyykkejämme pyörittää vielä uutuuttaan hohtava whirlpool.

Kesäsää ei nyt oikein suosi. Monet pitävät helteestä ja auringonpaisteesta. Itselleni pilvinen ja hieman viileämpi, kuiva sää on ihan ok. Eikä sateessakaan mitään pahaa ole. Pyöräilyä sade kuitenkin hiukan haittaa. Rapa lentää, vaatteet likaantuvat ja pyörän pyörien puhdistaminen on hankalampaa.

Nautitaan kuitenkin kesästä ja sen kauneudesta! Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!

 

 

 

Lisää

Pari päivää prinsessana

Parina viime päivänä olen matkustanut junalla maamme pääkaupunkiin kehittymään ammatillisesti.

Koulutuspaikka oli hyvin ylellinen ja heti ensimmäisenä aamuna istahdettuani viihtyisään nurkkaukseen isoon nojatuoliin nautiskelemaan aamiaista, tunsin itseni prinsessaksi.

Koulutuspäivät olivat kaikenkaikkiaan hyvin antoisat ja onnistuneet. Opin paljon uutta ja kertasin vanhaa. Luennoitsijat olivat alansa kokeneita asiantuntijoita. Tunsin itseni välillä hyvin pieneksi muutenkin kuin siinä isossa nojatuolissa istuessani. Samanaikaisesti koin ylpeyttä omasta ammatistani ja Suomalaisesta ammattitaidosta, sekä ihmisistä, jotka jaksavat innolla kehittää, tutkia ja jakaa tietoa muille.

Ettei mukavuudet siihen loppuisi, syötävää saimme joka käänteessä. Nälissään ei tarvinnut kotiin lähteä koulutuspäivien päätteeksi.

En tutustunut uusiin ihmisiin. Olen tottunut toimimaan itsekseni kaikkialla muualla paitsi työpaikalla, jossa työskentely on moniammatillista tiimityötä. En tuntenut oloani mitenkään ahdistuneeksi tuntemattomien ihmisten keskellä, mutta en tehnyt aloitetta keskusteluunkaan kenenkään kanssa. 

Yleisilmeeni oli vakava, mutta toki ystävällinen aina tarvittaessa. Sellainen olen, työpaikan ulkopuolisessa elämässä. Minusta on mukavaa kuunnella mielenkiintoisia luentoja. Ryhmätöistä tai keskusteluista en juurikaan innostu. Onneksi sellaisia ei ollut. En kysellyt, mutta kuuntelin korvat höröllä.

Toisaalta taas tarpeen tullen osaan kehittää jopa mielenkiintoisia keskusteluja seurassa, jossa rohkenen avata suuni.

Palaan mieliaiheeseeni, eli ruokailuun. Ruokaa oli paljon ja niiden nimet niin hienoja, että yhtä korttia tavatessani pidemmän tovin, ravintolahenkilökuntaan kuuluva ihminen kertoi minulle avuliaasti ruokalajin nimen.

Jotenkin sitä tottumattomana hermoilee hienon aterian äärellä. Olisin varmaankin voinut osallistua sivistyneeseen ruokapöytäkeskusteluun, mutta ensinnäkin minulla oli kova nälkä ja toisaalta taas keskityin täysin saalistamaan lautasellani olevia ruokia haarukan ja veitsen varaan, joten keskustelu jäi toissijaiseksi asiaksi.

Tulihan niitä kommelluksiakin. Haarukkani osui miniluumutomaatin puolikkaaseen sellaisessa kulmassa, että tomaatin mehut tirskahtelivat pöydälle lautaseni viereen. Vaivihkaa pyyhkäisin roiskeet lautasliinaan kurkistellen alta kulmain, huomasiko kukaan. 

Jälkiruokakahvin ajattelin nautiskella ja astelin kahviautomaatin ääreen asettaen kupin paikalleen. En löytänyt mistään nappia, jota painamalla kahvia alkaisi tippua kahvikuppiin. Ajattelin, että nyt on kyllä niin hieno vehje ja automatiikka, ettei tämän tytön älyllinen kapasiteetti riitä sitä käyttämään. Ajattelin jopa astua askeleen taakse ja molemmille sivuille, jos kahvi alkaisi tippua liiketunnistimen avulla. Menin kuitenkin kysäisemään automaatin toiminnasta tarjoilijalta, joka kertoi, että koulutusryhmällemme kahvia on tarjolla ylemmässä kerroksessa.

Opin koulutuspäivien aikana myös sen, ettei pyörivästä ovesta kannata pyrkiä pois liian aikaisin. Siitä saa kipeän nenän. Töihin mennessäni työtoverini saattavat kuvitella vaikka mitä tapahtuneen. En tiedä, meneekö selitys pyörivästä ovesta sellaisenaan läpi tai tuleeko asia jotenkin ymmärrettyä väärin. Saatan saada muistutuksen, ettei kivunhoidon koulutusta olisi tarvinnut niin kirjaimellisesti ottaa, käytännön kautta.

Totta puhuen jälkiä ei jäänyt...Muuta kuin pari sieraimen kuvaa rakennuksen hienoon lasipintaan.

Ihanaa huomista ystävänpäivää! Muistakaa rakkaitanne!

 

Lisää

Maanantain mietteitä

Tänään aamuni ei alkanut aamukahvia nautiskellen, koska kahvinkeittimeni sanoi sopimuksensa irti. Aamuteetä siemaillessani mietiskelin, kuinka joitain asioita alkaa arvostamaan ihan toisella tavalla menetyksen myötä.

Samalla tavalla asiat ovat ihmistenkin kohdalla. Kuolemantapauksen jälkeen useimmiten menehtynyttä muistellaan suurena persoonana. Esiin nousevat hänen saavutuksensa elinaikanaan, kuinka hieno ja mukava ihminen hän oli. Suru ja kaipaus on suunnaton sellaisiltakin tahoilta, jotka eivät juurikaan olleet tekemisissä menehtyneen kanssa viimeisten elinvuosien aikana. Ei kai siinä mitään pahaa ole, mutta itse olen "allerginen" sellaiselle kuoleman jälkeiselle "hypetykselle". Olisi tärkeää ihmisen vielä eläessä aina välillä palauttaa mieliin itselle tärkeän ihmisen ainutlaatuisuus ja kertoa se ääneen.

Meistä jokainen kuolee joskus. Siinä vaiheessa, kun minusta aika jättää, toivoisin, että minua aidosti surevat surisivat surunsa jatkaen elämäänsä eteenpäin. Hienointa olisi, jos osaisivat iloiten muistella, että olen ollut olemassa. Surullista tietenkin on, jos kukaan ei jää kaipaamaan. Yksinäisiä ihmisiä on paljon.

Poistin viikko sitten facebook- ja instagram-tilini. Pikemminkin laitoin tilini tauolle. Asia tuntui itselleni pieneltä kuolemalta, koska etenkin facebook on kuulunut elämääni jo vuosien ajan. Halusin kokeilla, millaista on elää ilman somemaailmaa ja muuttuuko elämäni jotenkin paremmaksi ilman sitä.

Tauon aikana elämä on soljunut eteenpäin tavalliseen tapaan. Yksikään ihminen ei ole kaivannut minua, enkä itsekään ole juurikaan kokenut kaipauksen tunteita. Alkuun on ollut vaikeaa olla "hiplaamatta" puhelinta esimerkiksi töissä kahvi- ja ruokatauoilla, mutta yhä enemmän ja enemmän puhelin on alkanut pysyä poissa käsistä. 

Lyhyen kokemuksen perusteella elämäni ei ole juurikaan muuttunut. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että en ainakaan lähiaikoina aio ottaa tilejä uudelleen käyttöön.

Huhtikuun alussa lähden viikoksi Lappiin lomailemaan. Silloin voi tuntua vaikealta, koska kauniiden maisemakuvien postaaminen somekanaville on ollut mukavaa puuhaa.

Olen alkanut kuunnella taas enemmän musiikkia. Nukkumaan käydessä kauniin ja rauhallisen musiikin kuuntelu vaivuttaa uneen mukavasti ja usein heräänkin aamuyöllä musiikin soidessa vielä korvissani. Musiikilla on monia vaikutuksia. Päänsärkykohtauksen "iskiessä" kuuntelen rentouttavaa musiikkia ja ainakin minun kohdallani kiputuntemukset lievittyvät hyvin. Kun olen surullinen, kuuntelen kaunista musiikkia. Ns. Normaalissa mielentilassa kuuntelen vähän kaikkea.

Toissa iltana olisin halunnut laulaa karaokea. Kerrostalossa asuessa olisi ollut hankalaa laulaa muita asukkaita häiritsemättä. Olisi ollut mukavaa olla jossain pienessä mökissä metsän keskellä itsekseen ja laulaa sydämensä kyllyydestä koko pitkä yö. Kaikki olisi käynyt ja Säkkijärven polkankin olisin rallatellut läpi.

Kesäillan valssia olen kuunnellut muutaman kerran parin viimeisen päivän aikana. Vuosia sitten eräässä naiskuorossa laulaessani kyseinen kappale kuului konserttiohjelmistoomme. Kappale oli vaikea harjoitella, mutta siitä tuli hieno ja sitä oli ihana laulaa. Kappale on minulle rakas.

Musiikkia kuunnellessani löysin Petri Laaksosen albumin "In memoriam -Elät aina minussa". Petri Laaksonen on tehnyt tuon albumin äitinsä ja veljensä menehdyttyä. Samalla hän on työstänyt ja käynyt läpi omaa suruaan. Kappaleet ovat kauniita ja koskettavia, syvälle pureutuvia. Albumin kappaleiden kuunteleminen on varmasti tuonut lohtua muillekin läheisensä menettäneille ihmisille.

Palatakseni rikki menneeseen kahvinkeittimeeni, kävin ostamassa uuden. Olen unelmoinut vaaleanpunaisesta moccamasterista. Koska se on hyvin kallis, päädyin halvempaan Electroluxin keittimeen.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

 

Lisää

Fiilistelyä unelmilla

Perjantain perinteitä kunnioittaen tein rivin Eurojackpottia. Lauantain lottorivi tuli myös väkerrettyä valmiiksi.

Kuten monen muunkin, myös minun unelmiini kuuluu lottovoitto. En vain koskaan voita edes pieniä voittoja. Ihmettelen kerta toisensa jälkeen, miten minulla ei ollut taaskaan yhtään osumaa. Pelaan aina yhden rivin kutakin peliä. Olen sitä mieltä, että jos voitto on minulle tarkoitettu, se kyllä tulee yhdellä rivillä.

Eurojackpot- ja lottorivin tekeminen kuuluvat viikon kohokohtiin. Mukavaa on ajatella mielessään, mitä tekisi ensimmäisenä voiton osuessa kohdalle.

Itse tietenkin kärvistelisin kolmen viikon ajan odotellen rahojen tipahtamista pankkitilille. Ensimmäisenä tekisin itsestäni täysin velattoman. Töistä ottaisin pidemmän vapaan. En irtisanoutuisi, koska työnteko pitää mielen virkeänä ja olon tarpeellisena ja eläväisenä. 

En varmaankaan matkustaisi kauas, sillä en ole ulkomaanmatkaajatyyppiä. Ehkä kiireetön lomamatka Lappiin tulisi kohdallani kyseeseen. Autoakaan en ehkä vaihtaisi, sillä olen tykästynyt nykyiseen. Pojalle toki auton hankkisin ja turvaisin hänen elämänsä. 

Oman asunnon ostaisin ja palkkaisin sisustussuunnittelijan tekemään asunnostani kodikkaan. Itse en ole kovinkaan innokas sisustaja. Palkkaisin kotiini henkilön pitämään huolta siisteydestä. Koiran tai kaksi ostaisin ja palkkaisin niille kaitsijan ajoiksi, jolloin en itse ole kotosalla. Sijoittaisin, antaisin hyväntekeväisyyteen ja muistaisin ihmisiä, jotka ovat olleet minulle ja läheisilleni hyviä ja tärkeitä. 

Ei kai sitä voi tietää, millaisen reaktion suuren voiton voittanut ihminen kokee ja mitä loppujen lopuksi tapahtuu. Sen tietää vain lottovoiton voittanut. Voisihan käydä niin, että minusta tulisi voiton myötä kovin pihi ja kaupassa käydessäni tarkkailisin entistä tarkemmin hintoja keräten ostoskoriini edullisimmat tuotteet. Ruokapöydässä olisi tarjousmaksalaatikkoa ja litrahinnaltaan halvinta maitoa. Pitäisin huolta siitä, ettei vaurastumiseni näkyisi ulospäin millään tavalla, eikä kukaan saisi asiasta tietää.

Minulle kyllä kelpaisi pienempikin lottovoitto. 

Vähiin kävivät ennen kuin loppuivat...Vapaapäivät. Sairastuin vapaiden loppupuolella flunssaan, joten pari päivää vietin vuoteen omana Panadolia, Buranaa, c-vitamiinia ja Möllerin tuplaa napostellen ja kuumaa juotavaa siemaillen. Tulipa tilattua piristykseksi pizzaakin, valkosipulilla höystettynä.

Viikonlopun yöt kuluvat valvoessa. Yövuoroihin tieni käy.

Mukavaa viikonloppua!

 

Lisää

Matalia aitoja ja viherrystä niiden takana

Muutimme muutama vuosi takaperin uudelle paikkakunnalle. Ratkaisu on osoittautunut oikein hyväksi ja olemme viihtyneet täällä hyvin. 

Olen ollut iloinen kotimme sijainnista. Palvelut ovat lähellä ja harrastusmahdollisuuksia löytyy ihan muutamien metrien päästä. Autoa ei periaatteessa tarvitsisi muuhun, kuin työmatkojen ajamiseen. Helsingin ja Lahden suuntaan pääsee oikein hyvin julkisilla kulkuvälineillä. Työpaikalleni kulkeminen julkisilla tekisi suuren mutkan matkaan ja aikaa kuluisi kohtuuttoman paljon. Tämän vuoksi koen oman auton tarpeellisena.

Olin aivan varma, että kuntoiluharrastus saisi uutta tuulta purjeisiin uudelle paikkakunnalle muuton myötä ja alkaisin jälleen käydä ahkerasti kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla. 

Otin kuntosalijäsenyyden, kaivoin esiin pinkin varustekassini ja aloin treenaamaan. Oli helppoa vain kipittää tien yli harrastuksen pariin treenivaatteet yllään.

Viidennen kuntosalilla käynnin jälkeen alkoi kyllästyttää. Kuntosalilla on hyvä ja monipuolinen varustus, paljon ryhmäliikuntaa ja mukava henkilökunta. Kaipasin kuitenkin Mikkelin Fressin tarjoamia asioita, kuten saunaa, infrapunasaunaa ja hierontatuoleja, joissa rentoutuen saatoin palkita itseni urheilusuoritusten jälkeen. Mielestäni tällaiset asiat ovat tärkeitä olla olemassa, etenkin laihdutusmielessä kuntosalilla käyville. Motivaattoriksi, itsensä palkitsemiseksi ja rentoutumiseen.

Myöhemmin irtisanoin jäsenyyden. 

Hieman kauempana sijaitsee toinen kuntosali, jonka tarjoamista palveluista löytyy joitain mukavuuksia. Sinne en vielä ole jäsenyyttä ottanut.

Kotimme lähellä on mm. Mahdollisuus luisteluun, hiihtämiseen, sekä jalkapallon ja tenniksen pelaamiseen. 

Hiihtämässä on mukava käydä ja kesäaikaan olen tykännyt pelata tennistä. Pelikaverin puuttumisen vuoksi en ole päässyt tenniskentälle niin usein kuin olisin halunnut.

Aivojumppaa varten kivenheiton päässä kodistamme on kirjasto, jonka palveluja olen jonkin verran käyttänyt. Ammattikirjallisuuden lisäksi luen mielelläni rikosromaaneja. Jälkimmäisten lukemisen aloitettuani uppoudun täysin ja luen koko tarinan kerralla alusta loppuun.

Äitini on käsityöihmisiä. Hän ohjeisti aikoinaan minua aloittamaan neulomisen, koska se on mukavaa ja auttaa vähentämään stressiä. Hainkin tuolloin äidiltäni kassillisen kasveilla värjättyjä lankoja ja aloin pakertaa torkkupeittoa. Kyllähän minä neulomisesta pidinkin ja se todella helpotti stressiä. Tämä näkyi lopputuloksessakin; Joissain kohdin oli hyvin tiukkaa neulosta, paikoin jopa kireää, koska usein tartuin puikkoihin juuri stressaantuneena ja hyvin kiukkuisena. Vähitellen käsiala loiveni kauniiksi neulokseksi, kunnes tauon jälkeen taas tuli aika jatkaa neulomista.

Torkkupeitosta tuli ihan hieno. Olisihan siinä saanut olla enemmän pituutta. Aikaisemmassa elämässäni nuorena aikuisena olen neulonut villapaidan kasveilla värjätyistä langoista. Ala- ja yläkouluikäisenä neuloin koulussa villasukkien sijaan säärystimet, villapaidasta tuli villaliivi ja lapasista puuttuu tänäkin päivänä peukalot. 

Torkkupeiton valmiiksi saattamisen jälkeen en ole neulonut. En tosin ole ollut yhtä stressaantunutkaan kuin muutamia vuosia sitten.

Lähdin kirjoittamaan tätä kirjoitusta ajatuksella "aidan takana ruoho on vihreämpää". Joskus voi näin ollakin ja onhan ruoho muuton myötä ollutkin monin paikoin vihreämpää. 

Olen monesti unelmoinut Lappiin muuttamisesta. Muuton myötä kävisi todennäköisesti niin, että parin viikon ajan olisin innostunut ympäristöstäni; Vaeltaisin, valokuvaisin ja paistaisin kodassa makkaraa. Sen jälkeen vuodet vierisivät torkkupeittoja neuloen. Parempi siis jatkossakin lomailla Lapissa aika ajoin.

Tärkeintä kai olisi tehdä elämästään mieluista, asuinpaikasta riippumatta.

 

Lisää

Pullan tuoksua sieraimissa

Tämän sunnuntaipäivän ajan nenääni on kantautunut jostain ihana pullan tuoksu, joka on ollut niin houkutteleva, että melkein alkoi tehdä mieli vaivata juhlavehnästaikina.

En ole juurikaan innostunut ruoanlaitosta tai leipomisesta. Hyllystäni ei löydy keittokirjoja tai vastaavia. Aiheeseen liittyvät lehdet ja reseptit eivät kuulu kiinnostuksen kohteisiini ja kuullessani ihmisten puhuvan jostain kivasta keittoreseptistä, suljen korvani ja keskityn mietiskelemään esimerkiksi sitä, kirjoitetaanko pullan tuoksu yhteen vai erikseen.

Olen nuorempana opiskellut ravintola-alan koulutuksen ja onhan siitä toki hyötyä ollut. Valmistan ihan maittavaa ruokaa ja leivon todella herkullista pullaa. Mieluummin käytän aikani johonkin muuhun.

Nuorempana valmistin joitakin kertoja tarjoiluja lähinnä suvun juhliin. Taiteilemani täytekakut olivat näyttäviä ja suussasulavia. Jotenkin se kiinnostus vain lopahti ja keskityin muihin asioihin.

Olen myös opiskellut vuoden ajan datanomin opintoja joitakin vuosia sitten. Tuolloin olin alanvaihdoksen kannalla ja toisaalta taas mietin, että mikäli en vaihda alaa, voisin ehkä hyödyntää opintojani tulevaisuudessa hoitotyössä. Jätin datanomin opinnot kesken todeten, että nyt "pyyhkii yli" korkealta ja kovaa. Voin rehellisesti kertoa, etten oppinut tuossa opinahjossa juuri mitään. 

Kaikesta on kuitenkin jotain hyötyä. Pysyin ajantasalla maailman tapahtumista selaillessani netistä uutisia ja sain arkipäivisin nautiskella ilmaisen lounaan jälkiruokakahveineen oppilaitoksen ruokalassa. Lisäksi opin jotain kuvan muokkauksesta seuratessani sivusilmällä opettajaa, joka ajankulukseen luokan edessä muokkaili löytämiään kuvia mieleisekseen.

Datanomin koulutuksesta oli varmasti hyötyä heille, jotka jo tiesivät tietojenkäsittelystä paljon ja olivat ehkä tehneet alan töitäkin. Itse olin saanut kuvan, että koulutus lähtisi alkeista ja saisin opetusta asioihin.

Hoitoalan koulutuksesta olin aidosti kiinnostunut, joten se sujui hyvin. Opin, työskentelin, valmistuin, työskentelin, työskentelen ja olen edelleen kiinnostunut. On hyvä pitää huolta siitä, ettei jämähdä paikoilleen, vaan kehittää itseään ammatillisesti. Se ei tarkoita sitä, että tarvitsisi jatkuvasti ravata koulutuksissa tai lupautua moniin juttuihin sännäten joka ilmansuuntaan yhtäaikaisesti. 

Oppimista tapahtuu joka päivä. Kukaan ei tiedä kaikkea ja esimerkiksi uuden asian tullessa eteen, on hyvä perehtyä asiaan ja opetella se. Sitten on taas viisaampi.

Juuri tulleen tiedon mukaan saan kuin saankin tänään pullaa. Parin kilometrin päässä kotoa on laskiaispullaa ja kahvia tarjolla.

Pukeutukaa lämpimästi!

Lisää