Blogi

Maanantain mietteitä

Tänään aamuni ei alkanut aamukahvia nautiskellen, koska kahvinkeittimeni sanoi sopimuksensa irti. Aamuteetä siemaillessani mietiskelin, kuinka joitain asioita alkaa arvostamaan ihan toisella tavalla menetyksen myötä.

Samalla tavalla asiat ovat ihmistenkin kohdalla. Kuolemantapauksen jälkeen useimmiten menehtynyttä muistellaan suurena persoonana. Esiin nousevat hänen saavutuksensa elinaikanaan, kuinka hieno ja mukava ihminen hän oli. Suru ja kaipaus on suunnaton sellaisiltakin tahoilta, jotka eivät juurikaan olleet tekemisissä menehtyneen kanssa viimeisten elinvuosien aikana. Ei kai siinä mitään pahaa ole, mutta itse olen "allerginen" sellaiselle kuoleman jälkeiselle "hypetykselle". Olisi tärkeää ihmisen vielä eläessä aina välillä palauttaa mieliin itselle tärkeän ihmisen ainutlaatuisuus ja kertoa se ääneen.

Meistä jokainen kuolee joskus. Siinä vaiheessa, kun minusta aika jättää, toivoisin, että minua aidosti surevat surisivat surunsa jatkaen elämäänsä eteenpäin. Hienointa olisi, jos osaisivat iloiten muistella, että olen ollut olemassa. Surullista tietenkin on, jos kukaan ei jää kaipaamaan. Yksinäisiä ihmisiä on paljon.

Poistin viikko sitten facebook- ja instagram-tilini. Pikemminkin laitoin tilini tauolle. Asia tuntui itselleni pieneltä kuolemalta, koska etenkin facebook on kuulunut elämääni jo vuosien ajan. Halusin kokeilla, millaista on elää ilman somemaailmaa ja muuttuuko elämäni jotenkin paremmaksi ilman sitä.

Tauon aikana elämä on soljunut eteenpäin tavalliseen tapaan. Yksikään ihminen ei ole kaivannut minua, enkä itsekään ole juurikaan kokenut kaipauksen tunteita. Alkuun on ollut vaikeaa olla "hiplaamatta" puhelinta esimerkiksi töissä kahvi- ja ruokatauoilla, mutta yhä enemmän ja enemmän puhelin on alkanut pysyä poissa käsistä. 

Lyhyen kokemuksen perusteella elämäni ei ole juurikaan muuttunut. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että en ainakaan lähiaikoina aio ottaa tilejä uudelleen käyttöön.

Huhtikuun alussa lähden viikoksi Lappiin lomailemaan. Silloin voi tuntua vaikealta, koska kauniiden maisemakuvien postaaminen somekanaville on ollut mukavaa puuhaa.

Olen alkanut kuunnella taas enemmän musiikkia. Nukkumaan käydessä kauniin ja rauhallisen musiikin kuuntelu vaivuttaa uneen mukavasti ja usein heräänkin aamuyöllä musiikin soidessa vielä korvissani. Musiikilla on monia vaikutuksia. Päänsärkykohtauksen "iskiessä" kuuntelen rentouttavaa musiikkia ja ainakin minun kohdallani kiputuntemukset lievittyvät hyvin. Kun olen surullinen, kuuntelen kaunista musiikkia. Ns. Normaalissa mielentilassa kuuntelen vähän kaikkea.

Toissa iltana olisin halunnut laulaa karaokea. Kerrostalossa asuessa olisi ollut hankalaa laulaa muita asukkaita häiritsemättä. Olisi ollut mukavaa olla jossain pienessä mökissä metsän keskellä itsekseen ja laulaa sydämensä kyllyydestä koko pitkä yö. Kaikki olisi käynyt ja Säkkijärven polkankin olisin rallatellut läpi.

Kesäillan valssia olen kuunnellut muutaman kerran parin viimeisen päivän aikana. Vuosia sitten eräässä naiskuorossa laulaessani kyseinen kappale kuului konserttiohjelmistoomme. Kappale oli vaikea harjoitella, mutta siitä tuli hieno ja sitä oli ihana laulaa. Kappale on minulle rakas.

Musiikkia kuunnellessani löysin Petri Laaksosen albumin "In memoriam -Elät aina minussa". Petri Laaksonen on tehnyt tuon albumin äitinsä ja veljensä menehdyttyä. Samalla hän on työstänyt ja käynyt läpi omaa suruaan. Kappaleet ovat kauniita ja koskettavia, syvälle pureutuvia. Albumin kappaleiden kuunteleminen on varmasti tuonut lohtua muillekin läheisensä menettäneille ihmisille.

Palatakseni rikki menneeseen kahvinkeittimeeni, kävin ostamassa uuden. Olen unelmoinut vaaleanpunaisesta moccamasterista. Koska se on hyvin kallis, päädyin halvempaan Electroluxin keittimeen.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

 

Lisää

Fiilistelyä unelmilla

Perjantain perinteitä kunnioittaen tein rivin Eurojackpottia. Lauantain lottorivi tuli myös väkerrettyä valmiiksi.

Kuten monen muunkin, myös minun unelmiini kuuluu lottovoitto. En vain koskaan voita edes pieniä voittoja. Ihmettelen kerta toisensa jälkeen, miten minulla ei ollut taaskaan yhtään osumaa. Pelaan aina yhden rivin kutakin peliä. Olen sitä mieltä, että jos voitto on minulle tarkoitettu, se kyllä tulee yhdellä rivillä.

Eurojackpot- ja lottorivin tekeminen kuuluvat viikon kohokohtiin. Mukavaa on ajatella mielessään, mitä tekisi ensimmäisenä voiton osuessa kohdalle.

Itse tietenkin kärvistelisin kolmen viikon ajan odotellen rahojen tipahtamista pankkitilille. Ensimmäisenä tekisin itsestäni täysin velattoman. Töistä ottaisin pidemmän vapaan. En irtisanoutuisi, koska työnteko pitää mielen virkeänä ja olon tarpeellisena ja eläväisenä. 

En varmaankaan matkustaisi kauas, sillä en ole ulkomaanmatkaajatyyppiä. Ehkä kiireetön lomamatka Lappiin tulisi kohdallani kyseeseen. Autoakaan en ehkä vaihtaisi, sillä olen tykästynyt nykyiseen. Pojalle toki auton hankkisin ja turvaisin hänen elämänsä. 

Oman asunnon ostaisin ja palkkaisin sisustussuunnittelijan tekemään asunnostani kodikkaan. Itse en ole kovinkaan innokas sisustaja. Palkkaisin kotiini henkilön pitämään huolta siisteydestä. Koiran tai kaksi ostaisin ja palkkaisin niille kaitsijan ajoiksi, jolloin en itse ole kotosalla. Sijoittaisin, antaisin hyväntekeväisyyteen ja muistaisin ihmisiä, jotka ovat olleet minulle ja läheisilleni hyviä ja tärkeitä. 

Ei kai sitä voi tietää, millaisen reaktion suuren voiton voittanut ihminen kokee ja mitä loppujen lopuksi tapahtuu. Sen tietää vain lottovoiton voittanut. Voisihan käydä niin, että minusta tulisi voiton myötä kovin pihi ja kaupassa käydessäni tarkkailisin entistä tarkemmin hintoja keräten ostoskoriini edullisimmat tuotteet. Ruokapöydässä olisi tarjousmaksalaatikkoa ja litrahinnaltaan halvinta maitoa. Pitäisin huolta siitä, ettei vaurastumiseni näkyisi ulospäin millään tavalla, eikä kukaan saisi asiasta tietää.

Minulle kyllä kelpaisi pienempikin lottovoitto. 

Vähiin kävivät ennen kuin loppuivat...Vapaapäivät. Sairastuin vapaiden loppupuolella flunssaan, joten pari päivää vietin vuoteen omana Panadolia, Buranaa, c-vitamiinia ja Möllerin tuplaa napostellen ja kuumaa juotavaa siemaillen. Tulipa tilattua piristykseksi pizzaakin, valkosipulilla höystettynä.

Viikonlopun yöt kuluvat valvoessa. Yövuoroihin tieni käy.

Mukavaa viikonloppua!

 

Lisää

Matalia aitoja ja viherrystä niiden takana

Muutimme muutama vuosi takaperin uudelle paikkakunnalle. Ratkaisu on osoittautunut oikein hyväksi ja olemme viihtyneet täällä hyvin. 

Olen ollut iloinen kotimme sijainnista. Palvelut ovat lähellä ja harrastusmahdollisuuksia löytyy ihan muutamien metrien päästä. Autoa ei periaatteessa tarvitsisi muuhun, kuin työmatkojen ajamiseen. Helsingin ja Lahden suuntaan pääsee oikein hyvin julkisilla kulkuvälineillä. Työpaikalleni kulkeminen julkisilla tekisi suuren mutkan matkaan ja aikaa kuluisi kohtuuttoman paljon. Tämän vuoksi koen oman auton tarpeellisena.

Olin aivan varma, että kuntoiluharrastus saisi uutta tuulta purjeisiin uudelle paikkakunnalle muuton myötä ja alkaisin jälleen käydä ahkerasti kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla. 

Otin kuntosalijäsenyyden, kaivoin esiin pinkin varustekassini ja aloin treenaamaan. Oli helppoa vain kipittää tien yli harrastuksen pariin treenivaatteet yllään.

Viidennen kuntosalilla käynnin jälkeen alkoi kyllästyttää. Kuntosalilla on hyvä ja monipuolinen varustus, paljon ryhmäliikuntaa ja mukava henkilökunta. Kaipasin kuitenkin Mikkelin Fressin tarjoamia asioita, kuten saunaa, infrapunasaunaa ja hierontatuoleja, joissa rentoutuen saatoin palkita itseni urheilusuoritusten jälkeen. Mielestäni tällaiset asiat ovat tärkeitä olla olemassa, etenkin laihdutusmielessä kuntosalilla käyville. Motivaattoriksi, itsensä palkitsemiseksi ja rentoutumiseen.

Myöhemmin irtisanoin jäsenyyden. 

Hieman kauempana sijaitsee toinen kuntosali, jonka tarjoamista palveluista löytyy joitain mukavuuksia. Sinne en vielä ole jäsenyyttä ottanut.

Kotimme lähellä on mm. Mahdollisuus luisteluun, hiihtämiseen, sekä jalkapallon ja tenniksen pelaamiseen. 

Hiihtämässä on mukava käydä ja kesäaikaan olen tykännyt pelata tennistä. Pelikaverin puuttumisen vuoksi en ole päässyt tenniskentälle niin usein kuin olisin halunnut.

Aivojumppaa varten kivenheiton päässä kodistamme on kirjasto, jonka palveluja olen jonkin verran käyttänyt. Ammattikirjallisuuden lisäksi luen mielelläni rikosromaaneja. Jälkimmäisten lukemisen aloitettuani uppoudun täysin ja luen koko tarinan kerralla alusta loppuun.

Äitini on käsityöihmisiä. Hän ohjeisti aikoinaan minua aloittamaan neulomisen, koska se on mukavaa ja auttaa vähentämään stressiä. Hainkin tuolloin äidiltäni kassillisen kasveilla värjättyjä lankoja ja aloin pakertaa torkkupeittoa. Kyllähän minä neulomisesta pidinkin ja se todella helpotti stressiä. Tämä näkyi lopputuloksessakin; Joissain kohdin oli hyvin tiukkaa neulosta, paikoin jopa kireää, koska usein tartuin puikkoihin juuri stressaantuneena ja hyvin kiukkuisena. Vähitellen käsiala loiveni kauniiksi neulokseksi, kunnes tauon jälkeen taas tuli aika jatkaa neulomista.

Torkkupeitosta tuli ihan hieno. Olisihan siinä saanut olla enemmän pituutta. Aikaisemmassa elämässäni nuorena aikuisena olen neulonut villapaidan kasveilla värjätyistä langoista. Ala- ja yläkouluikäisenä neuloin koulussa villasukkien sijaan säärystimet, villapaidasta tuli villaliivi ja lapasista puuttuu tänäkin päivänä peukalot. 

Torkkupeiton valmiiksi saattamisen jälkeen en ole neulonut. En tosin ole ollut yhtä stressaantunutkaan kuin muutamia vuosia sitten.

Lähdin kirjoittamaan tätä kirjoitusta ajatuksella "aidan takana ruoho on vihreämpää". Joskus voi näin ollakin ja onhan ruoho muuton myötä ollutkin monin paikoin vihreämpää. 

Olen monesti unelmoinut Lappiin muuttamisesta. Muuton myötä kävisi todennäköisesti niin, että parin viikon ajan olisin innostunut ympäristöstäni; Vaeltaisin, valokuvaisin ja paistaisin kodassa makkaraa. Sen jälkeen vuodet vierisivät torkkupeittoja neuloen. Parempi siis jatkossakin lomailla Lapissa aika ajoin.

Tärkeintä kai olisi tehdä elämästään mieluista, asuinpaikasta riippumatta.

 

Lisää

Pullan tuoksua sieraimissa

Tämän sunnuntaipäivän ajan nenääni on kantautunut jostain ihana pullan tuoksu, joka on ollut niin houkutteleva, että melkein alkoi tehdä mieli vaivata juhlavehnästaikina.

En ole juurikaan innostunut ruoanlaitosta tai leipomisesta. Hyllystäni ei löydy keittokirjoja tai vastaavia. Aiheeseen liittyvät lehdet ja reseptit eivät kuulu kiinnostuksen kohteisiini ja kuullessani ihmisten puhuvan jostain kivasta keittoreseptistä, suljen korvani ja keskityn mietiskelemään esimerkiksi sitä, kirjoitetaanko pullan tuoksu yhteen vai erikseen.

Olen nuorempana opiskellut ravintola-alan koulutuksen ja onhan siitä toki hyötyä ollut. Valmistan ihan maittavaa ruokaa ja leivon todella herkullista pullaa. Mieluummin käytän aikani johonkin muuhun.

Nuorempana valmistin joitakin kertoja tarjoiluja lähinnä suvun juhliin. Taiteilemani täytekakut olivat näyttäviä ja suussasulavia. Jotenkin se kiinnostus vain lopahti ja keskityin muihin asioihin.

Olen myös opiskellut vuoden ajan datanomin opintoja joitakin vuosia sitten. Tuolloin olin alanvaihdoksen kannalla ja toisaalta taas mietin, että mikäli en vaihda alaa, voisin ehkä hyödyntää opintojani tulevaisuudessa hoitotyössä. Jätin datanomin opinnot kesken todeten, että nyt "pyyhkii yli" korkealta ja kovaa. Voin rehellisesti kertoa, etten oppinut tuossa opinahjossa juuri mitään. 

Kaikesta on kuitenkin jotain hyötyä. Pysyin ajantasalla maailman tapahtumista selaillessani netistä uutisia ja sain arkipäivisin nautiskella ilmaisen lounaan jälkiruokakahveineen oppilaitoksen ruokalassa. Lisäksi opin jotain kuvan muokkauksesta seuratessani sivusilmällä opettajaa, joka ajankulukseen luokan edessä muokkaili löytämiään kuvia mieleisekseen.

Datanomin koulutuksesta oli varmasti hyötyä heille, jotka jo tiesivät tietojenkäsittelystä paljon ja olivat ehkä tehneet alan töitäkin. Itse olin saanut kuvan, että koulutus lähtisi alkeista ja saisin opetusta asioihin.

Hoitoalan koulutuksesta olin aidosti kiinnostunut, joten se sujui hyvin. Opin, työskentelin, valmistuin, työskentelin, työskentelen ja olen edelleen kiinnostunut. On hyvä pitää huolta siitä, ettei jämähdä paikoilleen, vaan kehittää itseään ammatillisesti. Se ei tarkoita sitä, että tarvitsisi jatkuvasti ravata koulutuksissa tai lupautua moniin juttuihin sännäten joka ilmansuuntaan yhtäaikaisesti. 

Oppimista tapahtuu joka päivä. Kukaan ei tiedä kaikkea ja esimerkiksi uuden asian tullessa eteen, on hyvä perehtyä asiaan ja opetella se. Sitten on taas viisaampi.

Juuri tulleen tiedon mukaan saan kuin saankin tänään pullaa. Parin kilometrin päässä kotoa on laskiaispullaa ja kahvia tarjolla.

Pukeutukaa lämpimästi!

Lisää

Makeisia ja palaneita lamppuja

Olin vakaasti päättänyt, että perjantaiaamuna lähden reippaasti kirkon taakse hiihtelemään tasaiselle maaperälle ajetulle ladulle. Perjantaiaamun valjettua olinkin ihan hyvillä mielin lähdössä toteuttamaan suunnitelmaani, kunnes muistin hiihtovälineideni olevan autossa ja pojan lähteneen autolla opinahjoonsa. Siitä se sitten lähti...Laiskottelu. Uloshan en voinut vaihtoehtoisesti lähteä tekemään lenkkiä, kun olin kerran päättänyt hiihtää. Myöhemmin päivällä ei sitten enää huvittanutkaan ladulle lähtö.

Huomasin citymarketin mainoksesta, että irtokarkit ovat tarjouksessa tämän viikonlopun ajan. Ajattelin haalia makeisia kahmalokaupalla nyt lauantain kunniaksi, mutta aikaistinkin tätä suunnitelmaa. Kävi nimittäin niin, että makuuhuoneestani paloi eilen lamppu. Tarpeeksi monta kertaa huoneeseen mentyäni ja valokatkaisijaa automaattisesti painettuani kyllästyin ja päätin lähteä lamppuostoksille. Ajattelin siinä samalla ostaa ne irtokarkitkin ja kurvasin Toyotalla citymarketin pihaan. 

Perjantai-ilta kului mukavan rennosti ohjelmia tietokoneen kautta katsellen ja karamelleja pinkistä pussista napostellen. Eilen oli yleareenalle ilmestynyt Kotikadun yhdeksäs tuotantokausi. Katselin pari jaksoa Sykettä ja Kotikadun viidennen jakson jälkeen rypistelin pinkin karkkipussin pieneksi palleroksi, "ammuin" sen roskakoriin matkalla pimeään makuuhuoneeseeni ja kömmin vuoteeseeni lämpimään pesään peiton alle.

Lamppu jäi ostamatta...

Karkkia en syö enää ikinä. Tänä aamuna ajattelin noutajani tulleen, sillä koko rintakehän alueella oli raskas tunne, kasvot valkoiset ja olo kurja. Suunnitteilla ollut päiväreissu Savoon siirtyi myöhemmäksi ajankohdaksi.

Olen ollut erittäin tyytyväinen tiputettuani puolen vuoden aikana painostani pois 14-15 kg. Paino jumittui paikoilleen Joulun tienoilla, eikä ole sen koomin laskenut alaspäin. Paino ei ole myöskään lähtenyt kipuamaan ylöspäin. Syksyn mittaan painon tippuminen antoi motivaatiota laihduttamiseen. Nyt kun paino on juminut paikoillaan, olen huomannut motivaationkin laskeneen. Tämän myötä tulee mielitekoja. Toki herkkujakin täytyy joskus nautiskella, sopivassa määrin. Itse vetäisen herkuttelemaan päästessäni kunnon sokeriöverit. En tietenkään halua kilojeni tulevan tuplana takaisin. Toivon, että saan itseni takaisin kuriin ja järjestykseen painonhallinta-asiassa.

Pitkää vapaatani on jäljellä enää muutama päivä. Tekemistä on paljon, kun vain viitsii tehdä ja Kotikadustakin monta jaksoa jäljellä. On ollut aikaa ajatella ja olenkin mietinnöissäni tullut tulokseen, että vaikka välillä olen todella kyllästynyt elämääni, on minulla asiat paremmin kuin hyvin ja siitä(kin) asiasta minun sietää olla iloinen. Liian usein tulee valitettua ihan turhasta ja unohtaa mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu kaiken aikaa.

Leppoisaa lauantaita!

 

Lisää

Yksinäisiä ajatuksia

Viime sunnuntaina olin iloinen päästessäni vihdoin viettämään pitkää vapaata. Olin kaivannut sitä ja koin tarvitsevani omaa aikaa omille ajatuksille ja omille jutuilleni.

On ollut mukavaa herätä aamuisin silloin kun huvittaa ja nautiskella aamukahvinsa rauhassa ja tiedostaa, ettei ihan heti huomenna tarvitse vielä kiirehtiä mihinkään. Mielessäni on muutama asia, joihin ajattelin vapaani aikana syventyä. 

Ulkona on ollut pakkasta, joten olen näyttänyt nenänpäätäni ulkosalla vain sen verran kuin on ollut pakko. Tänään paistaa aurinko ja lämpötilakin on sen verran kohonnut, että voisi ajatella virkistävää kävelylenkkiä ulkosalla. Suksetkin olen kaivanut esiin varaston kätköistä.

Ystävänpäivän lähestyessä olen mietiskellyt, miksi minulla ei edelleenkään ole sellaista toveria, jonka kanssa jakaa ajatuksia, parantaa maailmaa ja tehdä asioita yhdessä; Käydä lenkillä, kahvilla, syömässä jne. Olen pohdiskellut, olenko niin täynnä itseäni tai mielenkiinnoton ihminen, ettei minuun kannata tutustua tai pitää yhteyttä.

No; Kukaan ei minua tule kotoa hakemaan ja kyllähän asioiden eteen olisi itsekin jotain tehtävä. Jos kodin ulkopuolella käydessään ilme on vakava, katse suuntautuu maahan ja koko olemus antaa ymmärtää, että tilanteista tahtoo mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin neljän seinän sisälle, voi olla varma, ettei sillä tavalla tovereita tule saamaan.

Ihmiset elävät omaa elämäänsä omine läheisineen ja tekemisineen, eikä moni koe minkäänlaista tarvetta uusille ihmisille elämässään. Jotkut saattavat kokea, mutta samalla ajatella ettei kenelläkään ole aikaa tai tarvetta tavata. Ei kehtaa ottaa yhteyttä keneenkään, koska ajattelee saavansa hyvin vaivautuneita vastauksia esimerkiksi kysymykseen; Lähtisitkö kanssani jonain päivänä käymään kahvilla jossain? Kamalinta olisi jos se toinen suostuisi siksi, ettei kehtaa kieltäytyä ja tapaaminen olisi hyvin väkinäinen ja tunnelma kiusaantunut.

Työpaikallani on pääasiassa mukava henki ja huumori kukkii. Se on hyvin voimaa antava asia välillä niin kiireisessä työssä. Facebookissakin vapaa-ajalla huumorinkukka lentelee. Kuitenkin ainakin minun kohdallani sosiaalisuus mediassa jää siihen, että teen päivityksiä saamatta juurikaan kommentteja tai vuorovaikutusta, seurailen uutisvirtaa ja tykkäilen päivityksistä. En oma-aloitteisesti lähde chattailemaan kenenkään kanssa ja vastavuoroisesti kukaan ei koe tarvetta chattailla minun kanssani. Kaveripyyntöjä en itse juurikaan lähettele. Olen ajatellut, että jos joku haluaa kaverini fb:ssa olla, hän voi sitten minua kaveriksi pyytää. Koen päivitysteni olevan melko surkeita, välillä ehkä liian "ronskejakin" tähän Suomalaiseen "hyssyttelykulttuuriin".

Kun en ole työpaikallani tai hengaile vapaa-ajalla sosiaalisessa mediassa, vietänkin sitten aikaani yksin kotosalla omine ajatuksineni. Yksin ollessani ajattelen ihan liikaa asioita ja joistakin asioista saattaa mielessäni muodostua suurempia kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Mielessäni saattaa olla monta asiaa, jotka voisin tehdä. Aloittaminen vain on hankala ajatus. Alkuun päästyäni innostun ja saan yksinäiset ajatukseni siirtymään taka-alalle.

Lopputulemana en ole ihan varma, miten päin elo tuntuisi parhaimmalta; Ihmisten joukossa, vai ilman ihmisiä. Joka tapauksessa ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Tälle asialle olisi nyt tehtävä jotain.

Tulevana ystävänpäivänä menen aamuvarhaisella juna-asemalle ojentamaan ihmisille suklaasydämen ja mainoksen liittyen erääseen projektiin, johon olen tarjoutunut avuksi. Hymyilen ja olen ystävällinen, koska ne asiat osaan hyvin vaikka valokuvissa ja yksityiselämässä muuten olenkin niin totinen.

Paras tunne syntyy siitä, jos saa yhdenkin kiireisen ihmisen suunpielet kohoamaan kohti korvia.

Mukavia talvipäiviä kaikille! Ulkoillaan ja tehdään mukavia asioita, sekä pidetään silmät kirkkaina ja mieli avoimena.

Lisää

Uusi vuosi täynnä mahdollisuuksia

Joulu tuli, joulu meni ja vuosikin vaihtui uuteen...

Oli hieno asia, että saimme valkean joulun. Jouluaattona kävimme Savossa viemässä haudoille kynttilöitä. Siellä päin maisemat olivat kuin postikorteissa. Täällä etelässäkin oli mukavan valkeaa. Joulunaika sujui rauhallisissa ja mukavissa merkeissä läheisten kesken. Tekojoulukuusi oli pieni, mutta lahjat sen alla näyttivätkin sitten suuremmilta.

Arki on palannut toden teolla. Minulla on joitain suunnitelmia kuluvan vuoden varalle. Pyrkimyksenäni on mm. laihtua lisää, pitää huolta hyvinvoinnistani, ajatella positiivisemmin, kirjoittaa enemmän, sekä kehittyä ammatillisesti. Yritän toteuttaa suurimman haaveeni, joka selviää sen mahdollisesti toteuduttua. Lisäksi aion osallistua sellaiseen, johon en aiemmin ole osallistunut.

Lähitulevaisuudessa pidän vähän enemmän vapaata. Varasin ajan kampaajalta ja päivitän hiukseni ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen. Käyn ehkäpä vaateostoksilla, vaikka vaatekaupoissa ajan viettäminen ei olekaan minun juttuni. Saatan käydä syömässä hyvää ruokaa mukavassa paikassa. Lepäilen, kirjoittelen, lueskelen, pohdiskelen ja olen vain olemassa.

Tänään ajattelin panostaa ruoanlaittoon ja päädyin lusikoimaan kaupan valmista kirjolohikeittoa raejuustolla höystettynä...

Herkät sieraimeni ovat jo ajoittain noteeranneet lähestyvän kevään tuulahduksia. Päivät pitenevät ja valoisuus lisääntyy enemmän ja enemmän. Se varmasti virvoittaa väsyneitä mieliä.

Päätin, että tämän vuoden aikana matkustan jälleen Lappiin; Joko keväthangille hiihtelemään, syksyllä ruskan keskelle vaeltamaan tai revontulien loisteeseen hankien keskelle etsimään joulumieltä.

Suunnitelmia on mukava tehdä. Elämästä ei kuitenkaan koskaan tiedä ja aina suunnitelmat eivät toteudu toivotulla tavalla tai niitä ei ole mahdollista toteuttaa. Unelmia ei kuitenkaan voi keneltäkään pois viedä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille! Toivon, että se on alkanut mukavissa merkeissä. Mikäli näin ei ole, yritetään muistaa, että elämä kantaa. Sitä voi joskus olla vaikea uskoa. Jos jaksaa yrittää, voi ehkä yllättyä.

Lisää

Mistä löytäisin joulumielen

Viikonloppuna töihin ajellessani ihastelin lumista maisemaa. Vaikka lunta ei paljoa olekaan, tien varrella olevat puut olivat kauniita ohuine lumipeitteisine oksineen.

Viikon kuluttua on jouluaatto. Itselläni on joulumieli jälleen täysin kadoksissa. On toki mukavaa katsella ja kuunnella töissä ihmisten eriasteista "jouluhörhöilyä". Kellä sitä on enemmän, kellä vähemmän.

Minä elelen päivän kerrallaan. Käyn töissä ja huilailen vapailla. Joulukoristelu on tänäkin vuonna helppoa. Vuodentakaiset joulukoristeet kun ovat valmiiksi paikoillaan viime joulusta. Samoin kuin viime jouluna edellisjoulusta ja niin edelleen. Tarvitsee vain pyyhkiä pölyt niistä. Lisäksi käyn ostamassa pienen muovikuusen olohuoneen nurkkaan. Jos nyt edes sen verran saan aikaiseksi.

Isäni toi aikoinaan meille oikean joulukuusen joka joulu. Kuusen tuoksu oli ihana. Kun kuusi oli sulanut, kannoin sen olohuoneeseen. Yhdessä pojan kanssa koristelimme sen. Kuusen latvatähti oli joka joulu kateissa ja loppujen lopuksi kävin ostamassa uuden. Voi olla, että meillä on jossain varaston nurkassa monta kuusen latvatähteä jemmassa...

Isäni kuoleman jälkeen olen kerran käynyt ostamassa joulukuusen kotiimme. Kun kuusi oli sula, kannoin sen olohuoneeseen paikoilleen. Siinä silmieni edessä,  ja yks kaks, kuusesta varisi lähestulkoon kaikki neulaset lattialle ja jäljelle jäi pelkkä alaston ranka. Kannoin rangan roskakatoksen ulkopuolelle seinää vasten joulumieltä tuomaan ja poiskuljetusta odottelemaan. Tämän jälkeen en ole joulukuusta ostanut.

Poikani on jo täysi-ikäinen. En oikein osaa sanoa, viihtyykö tuonikäinen joulunaikaan kotosalla. Kai hänkin jonkinasteista joulutunnelmaa kotiin odottaa. Kyllä minä jonkinlaista jouluateriaa virittelen tarjolle, sekä mandariineja ja niitä tummanpunaisia omenia pöydälle, käärepaperin ympäröimiä konvehteja ja glögiä. Tottakai poikani myös joululahjan saa.

Huomenna työpaikallani tarjotaan jouluateria. Minua hieman harmittaa, kun en itse pääse sitä syömään. Ilmainen ateria tuntuu aina tervetulleelta. Huomenna alkavat yövuorot, enkä viitsi ajella 60 kilometrin ylimääräistä matkaa jouluaterialle lounasaikaan. Jäisin tappiolle; Ilmainen ruoka versus bensiinin hinta. Tosin saisin syödä hyvää jouluruokaa ja nauttia tunnelmasta.

Loppujen lopuksi en itsekään tiedä, mitä mieltä olen joulusta. Joulunajassa on monia mukavia asioita. Tunnelman ja jouluruoan lisäksi hautausmaalle kynttilöiden vieminen ja kynttilämeren ihailu on ainutlaatuinen kokemus. Kauneimmat joululaulut täytyy kokea joka vuosi ja joululaulujen kuuntelu, sekä laulaminen ovat miellyttäviä ajatuksia. Kotona kynttilöiden sytyttäminen luo tunnelmaa. Siisti koti, kunhan sen vain siistiksi saa.

Tänä vuonna olen pääosin vapailla jouluna mennen töihin vasta Tapaninpäivänä. Olisin toki voinut viettää joulun työmaallakin. Pyhälisiä olisi tullut mukavasti ja pidän hoitotyöstä todella paljon, vaikka se välillä haasteellista onkin monella tapaa. Kuitenkin arvostan myös pitkiä vapaita ja sikäli on mukavaa, kun vapaapäiviä on neljä peräkkäin.

Ehkä joulussa minua eniten ahdistaa yksinäisyys, kun ei ole ihmisiä ympärillä. Toisaalta taas viihdyn usein ylhäisessä yksinäisyydessäni. Töissä tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja oma rauha on tervetullutta työn sosiaalisuuden vastapainoksi. Ehkä minulle on jäänyt tietynlainen asenne joulunvietosta niistä jouluista, jolloin ei sosiaalista elämää ollut ja rahaakin oli hyvin niukasti jos ollenkaan mihinkään ylimääräiseen. Monenlaista on nähty ja koettu.

Kuulin taannoin hyvin surullisen uutisen eräästä ihmisestä ja se sai minut pohdiskelemaan, kuinka pinnallisia me ihmiset loppujen lopuksi voimmekaan olla ja kuinka arvokasta on, jos omistaa edes yhden oikean ystävän. Omalta osaltani yritän luvata tulla ensi vuonna edes hitusen paremmaksi ihmiseksi ja ajatella enemmän muutakin kuin omaa napaani.

Tänään elämme tätä päivää. Huomisesta ei voi kukaan tietää. Ehkä minäkin saan itseni oikein lämpimälle joulumielelle lähempänä joulua. Viikossa ehtii tapahtua paljon asioita, ainakin minun elämässäni. Jos en muuta lämpöä sieluuni saa, voin aina vääntää toyotan penkinlämmittimen täysille, niin takamuksen alueelta nousee höyry vielä pitkän aikaa autosta nousemisen jälkeen.

Ihanaa, rauhallista, lämmintä ja sydämellistä joulunaikaa ihan jokaiselle! Koetetaan pitää mielessämme Joulun perimmäinen sanoma.

Lisää

Painonhallintaa ja muita syyskuulumisia

En ole koskaan omistanut henkilövaakaa. Olen ollut mielissäni, jos joskus housuni ovat tuntuneet liian suurilta päälläni ja huolestunut niinä hetkinä, kun vaatteet ovat alkaneet kiristää liikaa.

Eilen sain isoäitini jäämistöstä mm. Henkilövaa'an ja pitihän minun sen päälle nousta seisomaan. Lukema näytti 10 kg kevyemmältä kuin 10 viikkoa takaperin samalle vaa'alle noustuani. Olin hyvin iloinen ja juhlan kunniaksi korkkasin miniluumutomaattirasian.

Olen toki työpaikallani punninnut itseäni vaivihkaa silloin tällöin, kun kukaan ei ole huomannut. Jokaisella kerralla olen havainnut painon tippuvan vähän kerrassaan alaspäin. Sisareni kehoitti minua ostamaan uudet housut, sillä takataskuni ovat alkaneet roikkua uhkaavan alhaalla. Ajattelin kuitenkin hakeutua housuostoksille vasta sitten, kun housuja täytyy molemmin puolin käsin kannatella. Olen toki kuullut vöidenkin olemassaolosta, mutta en oikein pidä niistä. Vyö tuntuu epämukavalta ja vatsamakkarat pursuavat vieläkin ikävämmin vyön yläreunan yli. Henkseleitä en ole kokeillut.

Sain isoäitini jäämistöstä myös uudenkarhean tehosekoittimen. Ajattelin opetella valmistamaan terveellisiä smoothieannoksia virkistämään oloa ja antamaan energiaa syksyn pimeisiin ja koleisiin aamuihin.

Painonpudottamisen halu minuun iski katsellessani kuvia isoäitini hautajaisista. Kuvista näkyi, että olin antanut itseni kasvaa leveyssuunnassa ja rupsahtaa kunnolla. Aloitin painonpudottamisen välittömästi. 

Aloin välttää ruokavaliossani kaikenlaista ylimääräistä sokeria. Pullat, karkit, mehut, limonadit, jugurtit ja sipsit jätin pois. Luovuin vaaleasta leivästä ja sämpylöistä. Kahvini olenkin nauttinut mustana ja sokerittomana jo puolentoista vuosikymmenen ajan, koska aikoinaan työpaikan taukotilan jääkaapista ei koskaan löytynyt kahvimaitoa, eikä kaapista sokeria. 

Aluksi välttelin kaikkia leipiä, mutta viime viikkoina olen kuitenkin syönyt pari ruisleipäviipaletta päivässä. En tiedä tällä hetkellä mitään parempaa kuin Vaasan ohuenohuet ruispalaviipaleet.

Aamuvuoroissa ollessani käyn työpaikan ruokalassa ruokailemassa ja lastaan lautaselleni paljon kasviksia ja pienemmän määrän pääruokaa. Pyrin siihen, että ruokailen tasaisin väliajoin pienen määrän kerrallaan ja terveellisesti. Yritän herätä ajoissa, että ehdin nauttimaan aamiaisen. Koetan myös pitää kiinni siitä, että ruokailen yhden lämpimän aterian päivässä.

Sauvakävelylenkillä käyn silloin kun sattuu huvittamaan. Kesällä kävin useasti uimassa. 

Tällä hetkellä olen siis 10 kiloa keveämpi. Poistippuneet kilot olivat vasta ne helpoimmat kilot ja vaikeuksien aika painonpudottamisen suhteen koittaa vielä. Pyrin kuitenkin jatkamaan matkaani valitsemallani tiellä. Paljon on vielä kevennettävää. Tavoitteenani on pysyvä muutos. Yritän pitää huolta terveydestäni ja välttyä puolentoista sivun mittaiselta lääkelistalta tulevaisuudessa. Teen ne asiat, mitä itse voin tehdä. Kaikkea ei voi hallita, eikä kaikkeen vaikuttaa.

Isoäidilläni on ollut tärkeä rooli elämässäni. Hän on antanut minulle paljon tärkeitä ohjeita ja neuvoja. Jollain tapaa hassua, että juuri hautajaiskuvia katseltuani syntyi tuo elämäntapamuutospäätös. Isoäitini kun oli eläessään usein huolissaan ylipainostani.

Isoäitini oli myös merkittävässä roolissa, kun pari vuotta takaperin päätin palata takaisin hoitotyön pariin.

Syksy on tullut ja tänä iltana kaivoin esille ja päälleni lämpimän fleecehupparin. Pidän paljon syksystä, mutta viime vuosina näihin aikoihin mieleeni on hiipinyt myös alakuloisuus. Eilen tuli kuluneeksi seitsemän vuotta kaksosveljeni kuolemasta. Tällä viikolla isäni kuolemasta tulee kuluneeksi kuusi vuotta. Aika kuluu ja suru muuttaa muotoaan, mutta se ei koskaan täysin katoa. Onneksi heistä ja heidän elämistään on olemassa lukemattomia mukavia ja rakkaita muistoja.

Kuluneena kesänä en juurikaan reissannut mihinkään suuntaan. Parin viikon ajan lomailin; Viikon alkukesällä ja toisen viikon elokuun lopussa. Elokuussa tosin käväisin Kuopiossa parin päivän reissulla. En muistanutkaan, miten ihana kaupunki Kuopio onkaan. Ihmisetkin siellä ovat aivan erilaisia ja leppoisampia kuin täällä etelässä. Ei sitä aikoinaan pienen lapsen kanssa Kuopiossa asuessa ymmärtänyt ympäristön kauneutta, mukavuutta ja ihanuutta. Mukava oli nyt käydä paikan päällä toteamassa asia. Puijon tornissakin kävin ihailemassa maisemia ja Puijon portaita tuli kavuttua ylös ja alas kuntoilumielessä. Alaspäin oli mukavampi ja sujuvampi mennä.

Syksyyni kuuluu työntekoa ja painonpudotusta. Muutama koulutuspäiväkin on tiedossa Helsingin puolessa. 

Ai niin! Vaihdoin auton uudempaan. Corolla oli hyvä, luotettava ja uskollinen auto minulle 13 vuoden ajan. Luovuin kuitenkin siitä pysyen edelleen Toyotassa. Toivon minulle ja autolleni pitkää ja turvallista tulevaisuutta.

Lähden keittämään iltateetä. Tämän jälkeen onkin aika painua pehkuihin ja asetella tyyny hyvin. Eräs hyvin tärkeä asia painon hallinnassa on se, että nukkuu hyvin. Myös tyynyn on oltava hyvä ja hyvin.

Mukavaa syksyä kaikille. Pukeutukaa lämpimästi!

Lisää

Huh hellettä!

Täällä taas...Lähes vuoden tauon jälkeen...

Aurinko paistaa ja linnut laulavat, luonto vihertää ja kukat kukkivat. Kesä tulee ja toivottavasti saamme nauttia auringonpaisteesta pitkään. Tosin nautin myös ukkosenilmoista, eikä kesäsateessakaan mitään pahaa ole.

Minun elämääni ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Elämä on mennyt eteenpäin omalla painollaan.

Työelämässä olen viihtynyt ja viime vuoden lopulla aloittelin sairaanhoitajan työtehtävissä.

Kotikulmilla olen viihtynyt paljon. Kolmivuorotyö on vienyt veronsa ja parin päivän mittaisilla vapailla ei ole oikein viitsinyt kauemmaksi ajella. Viime syksynä kävimme viikon ajan lomailemassa Ylläksellä. Tuolloin ruska-aika oli jo ohi ja sinne satoi ensilumi. Reissu oli mukava, vaikka sää olikin kolea. Lämpimällä pukeutumisella selviytyi hyvin. Viikkoon sisältyi paljon ulkoilua ja retkeilyä, sekä mukavia hetkiä hyvässä seurassa.

Viime joulun vietin osin töissä ja osin vapaalla, kuten myöskin vuodenvaihteen ja pääsiäisen. Omasta vapaasta tahdostani.

Pian koittaa pieni kesälomapätkä ja sitä odottelen kuin kuuta nousevaa. Tuntuu hyvältä päästä vähän levähtämään ja latailemaan akkuja, vaikka kyse onkin melko lyhyestä lomasta. Todennäköisesti ajelen tuolloin käymään Savossa.

Ensi keväänä meidän perheessämme vietetään toivon mukaan ylioppilasjuhlia. Sitä ennen on ohjelmassa autokoulua, kutsunnat ja tiukkaa opiskelua :-)

Sauvakävelyä olen harrastanut aina, kun olen sille päälle sattunut. Sauvakävely auttaa hyvin niska-hartiaseudun "jäykkyyteen". Uimassa en ole vielä tänä vuonna käynyt, enkä avannossakaan juuri ollenkaan menneen talven aikana. Uimahallia asuinkunnastani ei löydy, eikä uimahallissa käynti ole juuri houkutellutkaan. Johtuisiko pitkälti siitä, että kevään aikana uutisoitiin eräässä uimahallissa vedessä lilluneista pökäleistä...Yrrrk :/

Vanhan kunnon Toyotani kuulumisista sen verran, että se meni jälleen katsastuksesta läpi. Pientä ruostevauriota helmassa, mutta se on korjattavissa. Auton radio ei toimi edelleenkään, mutta ei se haittaa. Työmatkoilla on jo töihin mennessä mukava suunnitella tulevaa työvuoroa ja töistätulomatkalla purkaa mielessään läpi kuluneen vuoron tapahtumia.

Valtakunnassa siis kaikki kutakuinkin hyvin. Toivottavasti teilläkin! Koetetaan nauttia kaikesta, mitä meillä on. Juuri nyt. Huomisesta kun ei kukaan tiedä.

Mukavaa loppukevättä ja edessä olevaa kesää tasapuolisesti kaikille! Lämpöä ja rakkautta!

Lisää