Blogi

Aurinkoinen elokuu ja muita kuulumisia

Minun kesääni on mahtunut ohjelmaa ihan kiitettävästi. Vaikka kesäsää on ollut tähän saakka hyvin vilpoisaa ja sateita on piisannut, ei se ole paljoa haitannut. Tällä hetkellä sää ja sääennuste näyttää todella erinomaiselta. Saamme osaksemme kaivattua auringonsäteiden hellittelyä. 

Poika täytti heinäkuun alussa 15 vuotta ja sai lahjaksi mopokortin. Ei suoraan :) vaan teoriakokeen läpäisi kirkkaasti toisella yrityskerralla ja ensimmäinen mopon käsittelykoe meni hieman metsään joten uusi yritys on ensi viikolla. Poika aikoo hankkia skootterin. Toivon hänelle turvallisia ajokilometrejä.

Olimme heinäkuussa pari viikkoa mökkeilemässä. Metsän keskellä kallioniemen rannalla on oma rauhansa ja sinne on aina mukava mennä. Iltaisin lämmitimme saunan ja uimme paljon, vaikka vesi Saimaassa olikin hyvin kylmää näin "aikuisen" näkökulmasta. Lapset suorastaan asuivat vedessä, elleivät olleet kalastamassa, riippukeinussa makoilemassa, krokettia tai korttia pelaamassa. 

Ruokaa laitoimme ulkona grillikatoksessa. Aamupuuron ja kahvit keitimme sisällä kaasuliedellä. Kalansaalistakin tuli rannalle saakka yhden hauen verran. Siitä paistoimme makoisia haukipihvejä. Iltahämärissä teimme takkaan tulen ja paistoimme makkaraa. Poutaisina iltoina teimme kalliolle nuotion. Tottakai myös muurinpohjaletut kuuluvat mökkielämään, joten niitäkin paistoimme näyttävän "pinon".

Mustikoita on metsässä paljon. Minä kävin vain kävelemässä metsässä ja katselemassa, onko mustikoita. Poika keräsi 1,5 litraa meille pakastimeen. Mansikoitakin olemme pakastimeen tallettaneet talven varalle.

Sateisina päivinä kävimme mökiltä äidin ja isoäidin luona. Lataamassa puhelimien akkuja ja pesemässä pyykkiä, sekä auttelemassa heitä arjen askareissa.

Eräänä päivänä ajelimme Konnevedelle. Olen asunut ja työskennellyt siellä ammoisina aikoina, kun olin vielä nuori ja kaunis. Reissu oli mukava. Kävimme mm. Fiilistelemässä paikallisessa ravintolassa. Muistelin, että kyseisessä ravintolassa olen nautiskellut 20 vuotta takaperin ihania lämpimiä kanaleipiä. Sellaiset tilasimme nytkin ja löytyiväthän ne sieltä ruokalistalta vielä. Hyviä olivat edelleen.

Konnevedeltä suuntasimme hakemaan kotoa juhlavaatteita. Seuraavana päivänä suuntasimme ennen mökille takaisinmenoa sukukokoukseen. Ilma oli kuin morsian, tilaisuus rento ja mukava ja ruoka hyvää. Tuntui hyvältä nähdä sukulaisia, vaikka en kovin montaa heistä tunnekaan.

Kävimme iltaisin lenkillä ja täytyy sanoa, että kinttupolkuja ja hiekkatietä pitkin käveleminen on ihan oma lukunsa. Ylämäet olivat kauheimpia ja suoraansanoen niitä pitkin kiivetessä otti pannuun niin vietävästi, ettei olisi ollut pahemmin väliä vaikka olisi tullut karhu vastaan. 

Eräänä aamuna mökin terassin kupeessa hampaita pestessäni havaitsin minkin hipsuttelevan pitkin hiekkarantaa. Harmittelin, kun ei ollut kameraa hollilla. 

Nyt olemme taas kotona ja lenkillä on käyty täälläkin. Innostuin myös tenniksen pelaamisesta. Ensimmäisen kerran kentälle mennessämme olin "hohhoijaa"-tunnelmissa, mutta pian havaitsin olevani varsinainen tennismestari. Sittemmin olemme käyneet usein pelaamassa ja menemme tänäkin iltana.

Kävinpä myös kokeilemassa pyöräilyä sellaisella maantieajopyörällä. Siinä oli niin kapeat renkaat, että sääliksi kävi pyöräparkaa kun minun alleni joutui. Sain kuin sainkin "heilautettua"  jalkani tangon yli ja pääsin jopa liikkeelle. Ajoasento oli melkoinen :).

Pari nuorta huuteli tien toiselta puolelta minulle hävyttömyyksiä. Olinhan varmasti koominen näky, jos voitte kuvitella norsun pyöränselässä. En noteerannut huutelijoita, sillä minulla oli kypärä melkein silmillä ja kieli keskellä suuta koetin pysytellä tien reunassa ja pystyssä.

Iskunvaimentimia olisin pyörään kaivannut. Töyssyjä oli tiellä paljon ja jokaisen töyssyn kohdalla posketkin lainehtivat kun täristelin menemään. Pyöräilijät ottavat ajaessaan vettä juomapullosta. En millään käsitä sitä, sillä en uskaltanut irrottaa otettani ohjaustangosta edes räkää poskelta pyyhkäistäkseni. Pidin siis kunnon juomatauot retkelläni.

Ajelin pyörällä kuitenkin 12 km ja takaisin päästyäni yritin heilauttaa jalkani huolettomasti ja kepeästi tangon yli. Yritykseksi jäi. Jalkani tuskin kantoivat ja köpöttelin hyvin hitaasti etukenossa takapihalle. Hartiat olivat jumissa, takaraivoon ja käsiini sattui vietävästi enkä saanut hetkeen koukistettua käsiäni. Venyttelyjen jälkeen hivuttauduin vaivihkaa toyotaan ja ajelin kotiin. Kypärä vielä päässäni. Totesin, ettei pyöräily ole minun lajini.

Parvekkeellemme ostin Ikeasta alennuksesta koristelaattoja, jotka poikani asensi paikoilleen. Sain parvekkeelle amppelikukkia ja yhden kukan pöydälle. Parvekkeesta tuli niin kaunis, ettei siellä meinaa hennoa istuskella ollenkaan.

Nautitaan ihanista loppukesän päivistä :)

 

Lisää

Kesä

Kesä on edennyt pitkälle ja  ollaan jo heinäkuussa.

Kotikouluprojekti saatiin päätökseen keväällä. Poika pääsi luokaltaan hyvin arvosanoin. Olen kiitollinen kaikille mukana ja hengessä mukana olleille. Kotikoulu tasapainotti pojan elämää. Itseluottamuskin kasvoi. Toivotaan, että tämä ponnistus kantaa poikaa pitkälle tulevaisuuteen.

Kotikoulun jälkeen alkoi rippikoulu ja konfirmaatiopäivä oli kesäkuussa. Rippijuhlat olivat pienet, mutta mukavat ja lämminhenkiset. Poika sai mukavasti kerrytettyä mopokassaa ja etsii nyt innokkaasti sopivan hintaista mopoa. Mopokoulun teoriakoe on ensi viikolla. 

Minä olen jo pirteämpi. Viime viikolla lekottelin uimarannalla. Sää oli erittäin lämmin, mutta tuulinen. Tavarat lentelivät pitkin rantahiekkaa. Järven aallot olivat isoja ja vaahtopäisiä, vesi oli lämmintä kuin linnunmaito ja aaltojen keskellä oli riemukasta uida. Tuli lapsuus mieleen.

Rannalla makoillessani muutama muurahainen pyrki iholle. Mieleeni tulikin eräs vitsi muurahaisyhdyskunnasta, joka päätti eliminoida elefantin. Elefantti kun talloi päivittäin alleen muurahaisia ja oli tallonut muurahaispesääkin. Muurahaiset kiipesivät puuhun ja yllättivät elefantin hyppäämällä sen niskaan. Elefantti ravisteli itseään rajusti ja muurahaiset lentelivät ympäriinsä. Yksi muurahainen onnistui pysyttelemään elefantin niskassa. Tämän havaittuaan muut muurahaiset huusivat: Tapa se, Eenokki!... :)

Auringonottoalustalta ylösnouseminen oli niin monivaiheinen, että päätin lähteä vielä samana iltana lenkille. Olen käynyt nyt jo kuutena peräkkäisenä iltana tunnin kävelylenkillä. Karkit vaihdoin Lidlin edullisiin hedelmiin, vihanneksiin ja kasviksiin. Toivottavasti tämä tila kestää pitkään.

Sää on hyvin vaihteleva, mutta yritetään nauttia kesästä. Mielestäni vesisateessakaan ei ole mitään vikaa ja ukkosenilmat ovat hienoja.

Kaksi paloautoa ajoi ohi pillit ulvoen. Onkohan kyseessä tulipalo vai kolari?...Vaiko ilmainen kahvitarjoilu Shellillä...

Mukavaa kesää!

Lisää

Ystävänpäivänä

Tänään oli jälleen se päivä...Kun toivoin saavani elämäni rakkaudelta aamiaisen vuoteeseen ruusukimpun ja kultaisen käädyn kera. Vielä saan odotella. Vitsi vitsinä. Olen onnellinen ystävistäni, vaikka he ovatkin kaukana enkä heitä konkreettisesti tapaa juuri ollenkaan. Kuitenkin toivoisin että minulla olisi ystäviä, joiden kanssa "hengailla" ja viettää vapaa-aikaa. Olen siinä iässä, että ihmisillä on ollut jo kauan omat perheet ja ystävät niiden kautta. Minä olen sinkku ja asunut niin monella paikkakunnalla, ettei sellaista pysyvää ystäväpiiriä ole päässyt syntymään oikein missään vaiheessa.

Olen nyt käynyt muutaman kerran kuntosalilla. Ensin polkemassa crosstrainerilla ja kuntopyörällä ja viikon keskivaiheilla otin saliohjelmani käyttöön. Tuo ohjelma minulle on tehty jo viime syksynä, mutta en ole sitä käyttänyt koska sali-intoni lopahti tuolloin.

Vettä olen taas alkanut juomaan 3 litraa päivässä. Juoksuttaa vessassa tiuhaa tahtia, mutta ainakin aineenvaihdunta saa kyytiä. Eineksistä olen luopunut jo vuoden vaihteen tienoilla ja siirtynyt valmistamaan normaalia kotiruokaa. Se tuo myös säästöä jonkin verran. Karkkipäivän pidän kerran viikossa.

Ystävänpäivää olen viettänyt siis kotosalla, käynyt kuntosalilla ja illemmalla kävin syömässä.

Huomenna jatkan kuntoilua kuntosalilla ja käyn ehkä hiihtämässä. Hieman hirvittää, kun ulkona on niin liukas keli. Ladut ovat varmasti jäiset ja suksi luistaa turhankin hyvin.

Nyt toivotan kaikille oikein hyvää Ystävänpäivän alkuyötä ja käperryn itsekseni peiton alle. Olen onnellinen niiden puolesta joilla on joku jonka kainaloon käpertyä näkemään kauniita unia.

Lisää

Kuntoilua

Tänään viimein aloitin kuntosalilla käynnin. Puin treenivaatteet ylleni kotona, pakkasin pinkkiin treenikassiin sisäkengät, pikkupyyhkeen ja juomapullon ja kävelin tien toiselle puolelle kuntosalille.

Poljin puoli tuntia crosstrainerilla. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen mieli oli valmis lopettamaan touhun, mutta kroppa oli toista mieltä ja niin jaksoin sen puoli tuntia polkea menemään. En tehnyt muuta. Ajattelin aloittaa hiljakseen ja maltillisesti nämä kuntosalihommat. Joka päivä puoli tuntia crosstrainerilla ja sitten kun alkaa tuntua siltä, että homma on kivaa ja on pakko päästä salille, laajennan toimintaani kuntopyörän ja soutulaitteen pariin ja siitä sitten eteenpäin muiden kuntosalilaitteiden kimppuun. Kun kunto alkaa kohentua, menen ryhmäliikuntatunneille mukaan; Bodypumppiin, sisäpyöräilyyn ja kenties pilatekseen.

Nyt en aloita rytinällä kaikkea ettei sitten iske väsymys ja homma lopahda siihen. Näin minulle kävi viime kerralla, kun aloitin kuntosalilla ravaamisen liian rajusti.

Huomenna olisi aamulla Mikkelissä esiintyminen kirkossa Fermaatti-kuoron kanssa, mutta en pääse mukaan sinne. En päässyt edellisiin harjoituksiin enkä edes osaisi huomenna laulettavia lauluja. Harmittaahan se jonkin verran. Tulevana maanantainakaan en pääse osallistumaan harjoituksiin. Mutta seuraavalla viikolla aion matkustaa Mikkeliin ja osallistua harjoituksiin.

Sen sijaan gospelkuoron harjoituksiin pääsin mukaan taas eilen. Flunssani on parantunut ja olen jo kutakuinkin terveiden kirjoissa ( jos päänuppia ei lasketa mukaan :-) ). Harjoittelimme taas pari tuntia ja muuten sujui hyvin, mutta " oh, happy day"-kappaletta en meinaa oppia millään. Tai loppuosaa siitä. Laulusta tulee hieno, kunhan olemme saaneet hiottua sen valmiiksi. Hienoa olisi laulaa kappale vieläpä ilman nuotteja, vapautuneesti.

Minun tulisi miettiä tulevaisuuttani...Mikä minusta tulee isona. En oikein tiedä. Mikään ei tällä hetkellä jaksa kiinnostaa. Olen henkeen ja vereen sairaanhoitaja. En osaa ajatella itselleni mitään muuta ammattia. Olen ollut kuitenkin pitkään poissa hoitotyöstä, joten joitakin opintoja minun tulisi suorittaa ennen kuin voin ajatella esimerkiksi työhön paluuta. Mutta; Aika näyttää...Jotain suunnitelmia yläkerrassa täytyy olla minuakin varten.

Ensi yönä tulee kuulemma Suomeen myrsky ja on varoitettu että peltikatot voivat lähteä tuulen mukana lentoon. Pitäisiköhän varustautua ja etsiä kynttilät valmiiksi pöydille...Jos sähköt menevät pois päältä.

Eilen oli mukava ulkoilusää, eikä tässäkään päivässä ollut valittamista.

Rentoudun sisällä lämpimässä omalla kotisohvalla, kenties avaan television tai sitten en. Karkkipäivän irtokarkkeja on pussissa vielä jäljellä. Parhain on tunne siinä vaiheessa kun pujottaudun punaiseen valkoisilla sydämillä koristeltuun pyjamaani ja kömmin lämpöisen peiton alle...Kuuntelemaan myrskyn pauhaamista. Se tuudittaa minut uneen.

Ja hei; Kävin tänään vaa'alla. Painoni on tippunut edellisestä kerrasta kaksi kiloa alas päin.

Lisää

Uusi vuosi, uudet kujeet

Nyt ollaan sitten asuttu upouudessa asunnossa jo muutama päivä.

Tavaroita olen saanut ihan kiitettävästi järjesteltyä ja uusi koti alkaa näyttää asuttavalta.

Pikkuhiljaa aloitellaan verkkopohjainen koulunkäynti ja katsellaan miten alkaa sujua.

Vuosi on nyt vaihtunut ja tänä vuonna minäkin täytän pyöreitä vuosia.

Lupasin vuoden vaihtumisen kunniaksi lopettaa tupakoinnin. Olen kuitenkin tänä vuonna polttanut yhteensä 5 savuketta. Lopettaminen ei ole ihan helppoa.

Kuntosalitouhuja olen luvannut myös aloitella uudelleen ja sen luulisi olevan helppoa, koska uusi kuntosalikeskus on aivan tuossa tien toisella puolella. Aina kun katson ikkunasta ulos, näen siellä ihmisiä treenaamassa. Vaatekaappiini järjestelin yhden hyllyn kokonaan treenivaatteille. Kyllä se tästä; Pikkuhiljaa.

Yksinäiseksi tunnen itseni edelleen, mutta toivottavasti tutustun täällä uudella paikkakunnalla uusiin ihmisiin ja saan jotain kautta uusia ystäviä.

Pyykinpesukoneeni sanoi sopimuksensa irti. Se ei suostu huuhtelemaan eikä linkoamaan pyykkejä ollenkaan. Taloyhtiössä ei ole pyykkitupaa, joten joudun turvautumaan sukulaisten apuun asiassa, ennen kuin saan pesukoneeni kuntoon tai hommattua uuden.

Pidän uudesta kodistamme kovasti, mutta puutteita on jo löytynyt. Olen melkoisen sopeutuvainen ihminen nykyisin, mutta tänään jouduin olemaan yhteydessä huoltomiehiin. Kylpyhuoneen lattialämmitys ei lähde toimimaan. Olisi niin paljon miellyttävämpää käydä suihkussa, jos lattia olisi lämmin. Toivottavasti asia korjaantuu pian.

Tänään on taas perjantai. En ostanut perinteisiä perjantain irtokarkkejani, sillä karkin napostelemisesta on nyt kertakaikkiaan päästävä eroon. Tilalle on keksittävä jotain muuta.

Nykyisin vietämme eläimetöntä elämää. Kissani Pöntti aloitti uuden uran Anttolassa tallikissana. Se on loistava metsästäjä ja pyydystää varmasti monen monta hiirtä tallikissana kunhan reipastuu. Se taitaa hieman arastella hevosia ja on tähän mennessä lymyillyt kaappien alla piilossa. Mutta uskoisin, että senkin elo siitä paranee. Kohta sen voi jo laskea uloskin kunhan on tottunut uuteen ympäristöön ja uuteen elämäänsä. Kissaa on kova ikävä ja on totuttelemista, kun se ei enää pyöriskele jaloissa ja kotona. Kuitenkin uskon, että Pöntin elämä on onnellisempaa maalla.

Lumet sulavat pois ja ulkona on pääkallokeli. Tällä hetkellä tuulee kovasti ja sähkötkin sammuivat jo kerran tämän illan aikana. Pian on taas luvassa pakkasia. Kunpa tänä talvena pääsisi hiihtämäänkin.

Huomenna on uusi päivä. Lajittelen loput tavarat ja vien kaiken sellaisen tavaran varastoon, mitä en tarvitse.

Olen vielä hieman ulapalla uudessa ympäristössä ja voisin pikkuhiljaa jalkautua ulkoilmaan ja lähteä tarkastelemaan mitä kaikkea lähistöltä löytyy.

Uskon, että tästä vuodesta tulee vielä hyvä.

Tällaisen lukunurkkauksen järjestelin itselleni. Kun verhot aukaisee, näen heti sen kuntosalikeskuksen ja muistan että elämässä täytyy olla virikkeitä.

 

Lisää

Kuoroa ja mielenterveyden hoitoa

Tänään minulla oli ensimmäiset kuoroharjoitukset pitkästä aikaa.

Jännitin harjoituksiin menoa etukäteen hirvittävän paljon ja vielä paikan päälle päästyäni tärisin kuin haavan lehti syysmyrskyssä.

Kuoron jäsenet ottivat minut kuitenkin hyvin ja iloisesti vastaan, joten jännitys laantui pian.

Lauloimme minulle tuntemattomia kappaleita. Opin kuitenkin nopeasti ja laulaminen tuntui ihanalta. Olin kuin uudesti syntynyt harjoitusten jälkeen.

Kuorossa laulaa sekä naisia että miehiä. Porukka tuntui rennolta ja hyvin taitavalta. Toivottavasti sulaudun hyvin mukaan porukkaan. Kiitokset ystävälleni Päiville, jonka tukemana uskaltauduin ottamaan yhteyttä kuoronjohtajaan ja pääsin mukaan kuoron toimintaan.

Odottelen innolla seuraavia harjoituksia.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa. Tavoitteena on saada mielenterveyden sairaudet samalle tasolle somaattisten sairauksien kanssa, ettei ihmisten tarvitsisi hävetä mielenterveysongelmiaan ja kynnys hoitoon hakeutumiseen madaltuisi.

Eilen vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Minäkin sytytin kynttilät kotonani rakkaan kaksosveljeni muistolle. Päivä herätti minussa monenlaisia tunteita. Katselin valokuvia ja muistelin veljen kanssa elettyjä hetkiä.

Toivoisin kovasti, että ihmiset muistaisivat puhua toisilleen. Toivon, että jokaisella ihmisellä olisi olemassa joku läheinen henkilö. Ettei kenenkään tarvitsisi painiskella yksin ongelmiensa kanssa.

Apua on myös tarjolla. Sitä täytyy vain jaksaa ja uskaltaa hakea.

Minä pujottaudun punaisiin valkoisilla sydämillä koristeltuihin pyjamapöksyihini ja kömmin hyvin iloisena ja onnellisena peiton alle. Olen onnellinen tuosta kuoroon liittymisestä ja uusista ihmisistä elämässäni. Laitan tyynyn oikein hyvin pääni alle ja näen toivottavasti lauleskelevaisia unia...

Voimia, uskallusta ja jaksamisia kaikille!

Lisää

Isänpäivänä

Tänään vietetään Isänpäivää...

Minun isäni ja molemmat Isoisäni ovat siirtyneet jo ajasta iäisyyteen. Kävimme eilen sisareni kanssa viemässä haudoille kynttilöitä.

Isäni oli hyvin kiltti ihminen ja hänellä oli loistava huumorintaju. Yleensä ihmiset tykkäsivät kovasti hänen seurastaan ja jutuistaan. Mutta oli hänellä yksinäisiäkin aikoja ja hän on joskus kertonutkin yksinäisyydestään. Etenkin avioeron jälkeen, kun yhtäkkiä eivät lapset pyörineetkään ympärillä ja täytyi palata työpäivän jälkeen tyhjään kotiin. Kunnes sitten ensin sisareni muutti isän luo ja myöhemmin minä muutin sinne.

Isä sairastui ALS-sairauteen nelisen vuotta sitten. ALS on etenevä motoneuronitauti ja se rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Sairauteen ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta lääkkeillä sen etenemistä voidaan hidastaa. Isäni kuoli sairauden uuvuttamana vuonna 2012.

Isäni kertoi ennen kuolemaansa, että viimeiset 12 vuotta yhdessä avopuolison kanssa olivat olleet onnellista aikaa.

Viimeisiä hetkiä hän pelkäsi. Jos joutuu kuolemaan yksin. Isäni oli sairaalahoidossa viimeisen elinkuukauden ajan. Hän ehti täyttää sairaalassa ollessaan juuri 71 vuotta. Kävin hänen luonaan tuona päivänä ja iltana ja vein lapsilta yhteisenä lahjana kannettavan dvd- soittimen ja Vesa-Matti Loirin levyn. Isäni oli aina ihaillut Vesa-Matti Loiria. Kuunnellut musiikkia ja käynyt konserteissa yhdessä avopuolison kanssa.

Isä ilahtui lahjasta ja kuunteli levyjä koko sen päivän ja illan. Seuraavana yönä hän kuoli, yksin ja ilman omaisia. Olimme painottaneet hoitajia soittamaan vaikka keskellä yötä meille. Soitto tuli vasta kuoleman jälkeen. Liian myöhään.

Olen perinyt isältäni paitsi ison osan ulkonäköä, huumorintajun ja peruskiltin luonteen.

Isäni teki paljon lastensa ja lastenlastensa eteen. Häneltä voimme myös aina pyytää apua ja hän auttoi.

Sytyttäkäämme tänään kynttilä isä-ihmisille. Oikein hyvää, mukavaa ja rauhaisaa Isänpäivän iltaa jokaiselle isälle!!!

Lisää

Kertakaikkiaan!

Tänään sen sitten tein...Punnersin kävellä 9 km:n lenkin. Siitä tuli todella hyvä fiilis koko illaksi. Mietin, mikä siinä on ollut niin vaikeaa. Eihän tarvitse kuin mennä ulos ja pistellä töppöstä toisen eteen.

Jokohan huomenna menisin salille, pitkästä aikaa.

Suunnitelmissani on muuttaa lähitulevaisuudessa Mäntsälään. Siellä olisin lähempänä sisaruksiani. Asuntohakemuksen aion väsätä heti huomenna.

Inhoan muuttopuuhia yli kaiken ja jättäisin tavaroiden pakkaamisen mieluusti muille. Mutta kun tavoitteena on tasapainoisempi elämä, on muuttopuuhista vain suoriuduttava.

Olen tänään myös ruokaillut Kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi.

Istuskelen sohvalla lempipaikallani, vasemmassa nurkassa. Tämä on myös kissani lempipaikka ja joudunkin usein taistelemaan paikastani kissani kanssa. Mietiskelen, että menneitä on turha murehtia. Tärkeintä on elää tässä ja nyt, tehdä suunnitelmia ja mennä eteenpäin.

Lisää