Maanantain mietteitä
Tänään aamuni ei alkanut aamukahvia nautiskellen, koska kahvinkeittimeni sanoi sopimuksensa irti. Aamuteetä siemaillessani mietiskelin, kuinka joitain asioita alkaa arvostamaan ihan toisella tavalla menetyksen myötä.
Samalla tavalla asiat ovat ihmistenkin kohdalla. Kuolemantapauksen jälkeen useimmiten menehtynyttä muistellaan suurena persoonana. Esiin nousevat hänen saavutuksensa elinaikanaan, kuinka hieno ja mukava ihminen hän oli. Suru ja kaipaus on suunnaton sellaisiltakin tahoilta, jotka eivät juurikaan olleet tekemisissä menehtyneen kanssa viimeisten elinvuosien aikana. Ei kai siinä mitään pahaa ole, mutta itse olen "allerginen" sellaiselle kuoleman jälkeiselle "hypetykselle". Olisi tärkeää ihmisen vielä eläessä aina välillä palauttaa mieliin itselle tärkeän ihmisen ainutlaatuisuus ja kertoa se ääneen.
Meistä jokainen kuolee joskus. Siinä vaiheessa, kun minusta aika jättää, toivoisin, että minua aidosti surevat surisivat surunsa jatkaen elämäänsä eteenpäin. Hienointa olisi, jos osaisivat iloiten muistella, että olen ollut olemassa. Surullista tietenkin on, jos kukaan ei jää kaipaamaan. Yksinäisiä ihmisiä on paljon.
Poistin viikko sitten facebook- ja instagram-tilini. Pikemminkin laitoin tilini tauolle. Asia tuntui itselleni pieneltä kuolemalta, koska etenkin facebook on kuulunut elämääni jo vuosien ajan. Halusin kokeilla, millaista on elää ilman somemaailmaa ja muuttuuko elämäni jotenkin paremmaksi ilman sitä.
Tauon aikana elämä on soljunut eteenpäin tavalliseen tapaan. Yksikään ihminen ei ole kaivannut minua, enkä itsekään ole juurikaan kokenut kaipauksen tunteita. Alkuun on ollut vaikeaa olla "hiplaamatta" puhelinta esimerkiksi töissä kahvi- ja ruokatauoilla, mutta yhä enemmän ja enemmän puhelin on alkanut pysyä poissa käsistä.
Lyhyen kokemuksen perusteella elämäni ei ole juurikaan muuttunut. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että en ainakaan lähiaikoina aio ottaa tilejä uudelleen käyttöön.
Huhtikuun alussa lähden viikoksi Lappiin lomailemaan. Silloin voi tuntua vaikealta, koska kauniiden maisemakuvien postaaminen somekanaville on ollut mukavaa puuhaa.
Olen alkanut kuunnella taas enemmän musiikkia. Nukkumaan käydessä kauniin ja rauhallisen musiikin kuuntelu vaivuttaa uneen mukavasti ja usein heräänkin aamuyöllä musiikin soidessa vielä korvissani. Musiikilla on monia vaikutuksia. Päänsärkykohtauksen "iskiessä" kuuntelen rentouttavaa musiikkia ja ainakin minun kohdallani kiputuntemukset lievittyvät hyvin. Kun olen surullinen, kuuntelen kaunista musiikkia. Ns. Normaalissa mielentilassa kuuntelen vähän kaikkea.
Toissa iltana olisin halunnut laulaa karaokea. Kerrostalossa asuessa olisi ollut hankalaa laulaa muita asukkaita häiritsemättä. Olisi ollut mukavaa olla jossain pienessä mökissä metsän keskellä itsekseen ja laulaa sydämensä kyllyydestä koko pitkä yö. Kaikki olisi käynyt ja Säkkijärven polkankin olisin rallatellut läpi.
Kesäillan valssia olen kuunnellut muutaman kerran parin viimeisen päivän aikana. Vuosia sitten eräässä naiskuorossa laulaessani kyseinen kappale kuului konserttiohjelmistoomme. Kappale oli vaikea harjoitella, mutta siitä tuli hieno ja sitä oli ihana laulaa. Kappale on minulle rakas.
Musiikkia kuunnellessani löysin Petri Laaksosen albumin "In memoriam -Elät aina minussa". Petri Laaksonen on tehnyt tuon albumin äitinsä ja veljensä menehdyttyä. Samalla hän on työstänyt ja käynyt läpi omaa suruaan. Kappaleet ovat kauniita ja koskettavia, syvälle pureutuvia. Albumin kappaleiden kuunteleminen on varmasti tuonut lohtua muillekin läheisensä menettäneille ihmisille.
Palatakseni rikki menneeseen kahvinkeittimeeni, kävin ostamassa uuden. Olen unelmoinut vaaleanpunaisesta moccamasterista. Koska se on hyvin kallis, päädyin halvempaan Electroluxin keittimeen.
Mukavaa alkanutta viikkoa!