Makeisia ja palaneita lamppuja

Olin vakaasti päättänyt, että perjantaiaamuna lähden reippaasti kirkon taakse hiihtelemään tasaiselle maaperälle ajetulle ladulle. Perjantaiaamun valjettua olinkin ihan hyvillä mielin lähdössä toteuttamaan suunnitelmaani, kunnes muistin hiihtovälineideni olevan autossa ja pojan lähteneen autolla opinahjoonsa. Siitä se sitten lähti...Laiskottelu. Uloshan en voinut vaihtoehtoisesti lähteä tekemään lenkkiä, kun olin kerran päättänyt hiihtää. Myöhemmin päivällä ei sitten enää huvittanutkaan ladulle lähtö.

Huomasin citymarketin mainoksesta, että irtokarkit ovat tarjouksessa tämän viikonlopun ajan. Ajattelin haalia makeisia kahmalokaupalla nyt lauantain kunniaksi, mutta aikaistinkin tätä suunnitelmaa. Kävi nimittäin niin, että makuuhuoneestani paloi eilen lamppu. Tarpeeksi monta kertaa huoneeseen mentyäni ja valokatkaisijaa automaattisesti painettuani kyllästyin ja päätin lähteä lamppuostoksille. Ajattelin siinä samalla ostaa ne irtokarkitkin ja kurvasin Toyotalla citymarketin pihaan. 

Perjantai-ilta kului mukavan rennosti ohjelmia tietokoneen kautta katsellen ja karamelleja pinkistä pussista napostellen. Eilen oli yleareenalle ilmestynyt Kotikadun yhdeksäs tuotantokausi. Katselin pari jaksoa Sykettä ja Kotikadun viidennen jakson jälkeen rypistelin pinkin karkkipussin pieneksi palleroksi, "ammuin" sen roskakoriin matkalla pimeään makuuhuoneeseeni ja kömmin vuoteeseeni lämpimään pesään peiton alle.

Lamppu jäi ostamatta...

Karkkia en syö enää ikinä. Tänä aamuna ajattelin noutajani tulleen, sillä koko rintakehän alueella oli raskas tunne, kasvot valkoiset ja olo kurja. Suunnitteilla ollut päiväreissu Savoon siirtyi myöhemmäksi ajankohdaksi.

Olen ollut erittäin tyytyväinen tiputettuani puolen vuoden aikana painostani pois 14-15 kg. Paino jumittui paikoilleen Joulun tienoilla, eikä ole sen koomin laskenut alaspäin. Paino ei ole myöskään lähtenyt kipuamaan ylöspäin. Syksyn mittaan painon tippuminen antoi motivaatiota laihduttamiseen. Nyt kun paino on juminut paikoillaan, olen huomannut motivaationkin laskeneen. Tämän myötä tulee mielitekoja. Toki herkkujakin täytyy joskus nautiskella, sopivassa määrin. Itse vetäisen herkuttelemaan päästessäni kunnon sokeriöverit. En tietenkään halua kilojeni tulevan tuplana takaisin. Toivon, että saan itseni takaisin kuriin ja järjestykseen painonhallinta-asiassa.

Pitkää vapaatani on jäljellä enää muutama päivä. Tekemistä on paljon, kun vain viitsii tehdä ja Kotikadustakin monta jaksoa jäljellä. On ollut aikaa ajatella ja olenkin mietinnöissäni tullut tulokseen, että vaikka välillä olen todella kyllästynyt elämääni, on minulla asiat paremmin kuin hyvin ja siitä(kin) asiasta minun sietää olla iloinen. Liian usein tulee valitettua ihan turhasta ja unohtaa mitä kaikkea tässä maailmassa tapahtuu kaiken aikaa.

Leppoisaa lauantaita!