Blogi

Kuoroa ja mielenterveyden hoitoa

Tänään minulla oli ensimmäiset kuoroharjoitukset pitkästä aikaa.

Jännitin harjoituksiin menoa etukäteen hirvittävän paljon ja vielä paikan päälle päästyäni tärisin kuin haavan lehti syysmyrskyssä.

Kuoron jäsenet ottivat minut kuitenkin hyvin ja iloisesti vastaan, joten jännitys laantui pian.

Lauloimme minulle tuntemattomia kappaleita. Opin kuitenkin nopeasti ja laulaminen tuntui ihanalta. Olin kuin uudesti syntynyt harjoitusten jälkeen.

Kuorossa laulaa sekä naisia että miehiä. Porukka tuntui rennolta ja hyvin taitavalta. Toivottavasti sulaudun hyvin mukaan porukkaan. Kiitokset ystävälleni Päiville, jonka tukemana uskaltauduin ottamaan yhteyttä kuoronjohtajaan ja pääsin mukaan kuoron toimintaan.

Odottelen innolla seuraavia harjoituksia.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa. Tavoitteena on saada mielenterveyden sairaudet samalle tasolle somaattisten sairauksien kanssa, ettei ihmisten tarvitsisi hävetä mielenterveysongelmiaan ja kynnys hoitoon hakeutumiseen madaltuisi.

Eilen vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Minäkin sytytin kynttilät kotonani rakkaan kaksosveljeni muistolle. Päivä herätti minussa monenlaisia tunteita. Katselin valokuvia ja muistelin veljen kanssa elettyjä hetkiä.

Toivoisin kovasti, että ihmiset muistaisivat puhua toisilleen. Toivon, että jokaisella ihmisellä olisi olemassa joku läheinen henkilö. Ettei kenenkään tarvitsisi painiskella yksin ongelmiensa kanssa.

Apua on myös tarjolla. Sitä täytyy vain jaksaa ja uskaltaa hakea.

Minä pujottaudun punaisiin valkoisilla sydämillä koristeltuihin pyjamapöksyihini ja kömmin hyvin iloisena ja onnellisena peiton alle. Olen onnellinen tuosta kuoroon liittymisestä ja uusista ihmisistä elämässäni. Laitan tyynyn oikein hyvin pääni alle ja näen toivottavasti lauleskelevaisia unia...

Voimia, uskallusta ja jaksamisia kaikille!

Lisää

Isänpäivänä

Tänään vietetään Isänpäivää...

Minun isäni ja molemmat Isoisäni ovat siirtyneet jo ajasta iäisyyteen. Kävimme eilen sisareni kanssa viemässä haudoille kynttilöitä.

Isäni oli hyvin kiltti ihminen ja hänellä oli loistava huumorintaju. Yleensä ihmiset tykkäsivät kovasti hänen seurastaan ja jutuistaan. Mutta oli hänellä yksinäisiäkin aikoja ja hän on joskus kertonutkin yksinäisyydestään. Etenkin avioeron jälkeen, kun yhtäkkiä eivät lapset pyörineetkään ympärillä ja täytyi palata työpäivän jälkeen tyhjään kotiin. Kunnes sitten ensin sisareni muutti isän luo ja myöhemmin minä muutin sinne.

Isä sairastui ALS-sairauteen nelisen vuotta sitten. ALS on etenevä motoneuronitauti ja se rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Sairauteen ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta lääkkeillä sen etenemistä voidaan hidastaa. Isäni kuoli sairauden uuvuttamana vuonna 2012.

Isäni kertoi ennen kuolemaansa, että viimeiset 12 vuotta yhdessä avopuolison kanssa olivat olleet onnellista aikaa.

Viimeisiä hetkiä hän pelkäsi. Jos joutuu kuolemaan yksin. Isäni oli sairaalahoidossa viimeisen elinkuukauden ajan. Hän ehti täyttää sairaalassa ollessaan juuri 71 vuotta. Kävin hänen luonaan tuona päivänä ja iltana ja vein lapsilta yhteisenä lahjana kannettavan dvd- soittimen ja Vesa-Matti Loirin levyn. Isäni oli aina ihaillut Vesa-Matti Loiria. Kuunnellut musiikkia ja käynyt konserteissa yhdessä avopuolison kanssa.

Isä ilahtui lahjasta ja kuunteli levyjä koko sen päivän ja illan. Seuraavana yönä hän kuoli, yksin ja ilman omaisia. Olimme painottaneet hoitajia soittamaan vaikka keskellä yötä meille. Soitto tuli vasta kuoleman jälkeen. Liian myöhään.

Olen perinyt isältäni paitsi ison osan ulkonäköä, huumorintajun ja peruskiltin luonteen.

Isäni teki paljon lastensa ja lastenlastensa eteen. Häneltä voimme myös aina pyytää apua ja hän auttoi.

Sytyttäkäämme tänään kynttilä isä-ihmisille. Oikein hyvää, mukavaa ja rauhaisaa Isänpäivän iltaa jokaiselle isälle!!!

Lisää

Kertakaikkiaan!

Tänään sen sitten tein...Punnersin kävellä 9 km:n lenkin. Siitä tuli todella hyvä fiilis koko illaksi. Mietin, mikä siinä on ollut niin vaikeaa. Eihän tarvitse kuin mennä ulos ja pistellä töppöstä toisen eteen.

Jokohan huomenna menisin salille, pitkästä aikaa.

Suunnitelmissani on muuttaa lähitulevaisuudessa Mäntsälään. Siellä olisin lähempänä sisaruksiani. Asuntohakemuksen aion väsätä heti huomenna.

Inhoan muuttopuuhia yli kaiken ja jättäisin tavaroiden pakkaamisen mieluusti muille. Mutta kun tavoitteena on tasapainoisempi elämä, on muuttopuuhista vain suoriuduttava.

Olen tänään myös ruokaillut Kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi.

Istuskelen sohvalla lempipaikallani, vasemmassa nurkassa. Tämä on myös kissani lempipaikka ja joudunkin usein taistelemaan paikastani kissani kanssa. Mietiskelen, että menneitä on turha murehtia. Tärkeintä on elää tässä ja nyt, tehdä suunnitelmia ja mennä eteenpäin.

Lisää

Lauantaita

Tänään on vietetty rentoa lauantaita. Lauantai on mielestäni viikon paras päivä. Saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, herätä rauhassa ja keitellä aamukahvit. Nyt kun olen tilannut ilmaiseksi kuukauden ajaksi Länsi-Savon, on ihanaa lukea lehti paperiversiona kahvikuppi seuranaan.

Ulkona on ollut hieno ja aurinkoinen syksyinen ilma jälleen kerran. Kävin pienellä kävelylenkillä luonnon helmassa ja otin samalla muutaman kuvan. Luonto on niin kaunis. Tosin aiemmin olisi saanut parempia otoksia, kun lehdet olivat vielä värikkäinä puissa.

Poikaani en saanut suostuteltua mukaan ulkoilemaan. Tuonikäinen nyt harvemmin äitinsä mukaan lähtee. Kavereiden kanssa pelailu on tärkeämpää. Huomisesta alkaen velvoitan kuitenkin poikani ulkoilemaan päivittäin. Onhan sentään syysloma.

Kaupasta tarttui mukaan mansikka-suklaalevy. Tarkoitus olisi nautiskella suklaata illan Putousta katsellessa. Niin sitä vaan sentit vyötäröllä lisääntyvät...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...



Lisää

Se viimeinen...

Koulun liikuntatunneilla huutoäänestyksessä minut valittiin aina viimeisten joukossa joukkueeseen.

En ollut mitenkään erityisen kiinnostunut liikunnasta. Olen ollut kuudennesta luokasta saakka ylipainoinen.

Balettitunneillekin halusin väen vängällä mukaan, koska langanlaiha siskonikin oli balettitunnit valinnut yhdeksi harrastuksekseen. En saanut koskaan mitään prinsessan rooleja baletin kevätjuhlissa. Eräänkin kerran olin nallekarhu baletissa "Hiirten häät". Onneksi ymmärsin lopettaa balettitunneilla käynnit itse ja keskittyä pianon- ja klarinetin soittoon ja kuorolauluun sekä partioon.

Pianonsoiton aloitin kaksosveljeni kanssa jo 4-5 vuotiaana. Alkuun emme suostuneet koskemaankaan pianoon ennen kuin olimme saaneet syödä pianonsoiton opettajamme kaikki fazerin siniset suklaat. Niitä hän oli jemmannut evääkseen jokaiselle tunnille. Kehityin pianonsoitossa vuosien varrella jonkin verran, mutta murrosikään ehdittyäni lopetin soittotunneilla käynnin.

Klarinetin soittoa opettelin vuoden verran. Se ei ollut lajini ja soittamisesta tuli suu mahdottoman kipeäksi.

Partiossa kävin useamman vuoden ajan, mutta en ollut luonteeltani oikein siihenkään sopiva. Leireillä jouduin leirikeittiöön hämmentämään soppakattilaa vilkkaan käytökseni ja välillä kielenkäyttöni vuoksi. Toisaalta taas minut nakitettiin usein tiskivuoroon tiskaamaan leiriläisten astioita, koska minulla oli niin hyviä juttuja ja tarinoita kerrottavana kaikille ja pidin esiintymisestä. Astioiden tiskausta varten muodostettiin leiriläisistä jono ja juttujani kuunneltiin omien astioiden pesuvuoroa odotellessa. Vartionjohtajan kurssin kävin, mutta olin vielä 15 vuotiaanakin niin lapsi ettei minusta oikein ollut ottamaan vastuuta vartion johtamisesta. Mutta kurssit tuli käytyä...

Kuorolaulusta olenkin kertonut aiemmassa tekstissäni.

Tämä viikko on ollut todellinen fiasko kuntoilun suhteen. En ole saanut itseäni liikkeelle yhtenäkään aamuna tai iltana. Kunto-ohjaajani ottikin minuun yhteyttä perjantaina kysyen olenko ollut kipeänä vai onko jotain muuta kun ei minua ole salilla näkynyt. Lupasin yrittää mennä heti maanantaina salille.

Nyt täytyy lopettaa uhoaminen ja etukäteissuunnitelmat harjoitusten suhteen. Täytyy olla vain tyytyväinen jokaisesta onnistuneesta harjoituskerrasta.

Syksy on mukavaa aikaa. Ainakin näin, kun ei ole liian kuuma eikä kylmä. Nauttikaamme syyspäivistä ja ottakaamme niistä kaikki irti. Vapiskaamme ja hytiskäämme sitten kun pipoja, lapasia ja villahousuja tarvitaan. Kuitenkin on mukavaa kun talvi tulee ja saa (toivon mukaan) kaivaa sukset varastosta ja pääsee laduille ja jäälle hiihtelemään.

Lisää

Sama virsi jatkuu

Niinpä niin...Tänäkin aamuna nukuin liian pitkään ja treenit jäivät väliin...Olen tyytyväinen jos joku aamu herään ajallani.

Hienot ovat loppuviikon suunnitelmat; Huomenna aamulla uimaan, perjantaina salille (ja uimaan), lauantaina kävelylenkkiä ja sunnuntaina bodypumppia. Jos nämä toteutuvat, saan olla sunnuntai-iltana itsestäni ylpeä.

Tänä iltana kaupasta tarttui mukaani tupla-patukka ja tuttifrutti karkkipussi. Kaupan hyllyllä ne näyttivät hyvältä, mutta kotiin tultuani ne eivät enää maistuneetkaan. Söin tuplasta puolet ja napsin muutaman karkin. Hyvä niin ja jäivät keittiön ylälaatikkoon odottelemaan luvallista herkuttelupäivää.

Minun tekisi kovasti mieleni liittyä johonkin kuoroon/lauluryhmään. Kuoroharjoituksilla on samanlainen vaikutus minuun kuin liikunnallakin. Vaikka olisi kuinka tympeä olo ennen harjoituksia, harjoitusten jälkeen on ihan toinen ihminen.

Olen laulanut kuorossa jo pienenä tyttönä. Lauloin lapsikuorossa ja Mikkelin musiikkiopiston kuorossa. Myöhemmin, yläasteella, lauloin koulun kuorossa. Aikuisena olen laulanut muutama vuosi takaperin naiskuorossa ja kirkkokuorossa toisella paikkakunnalla.

Minusta olisi hienoa päästä myös esiintymään yleisölle. Ehkä liityn kuoroon, ehkä en. Nyt olisi korkea aika, koska syksy on jo näin pitkällä.

Ilta on saapunut ja ulkona on 0 astetta lämmintä. Kapuan lämpimän peiton alle ja laitan kellon ihan varmuuden vuoksi soimaan aamulla klo. 5.30...

Lisää

Unenlahjat

Uusi viikko ei todellakaan alkanut reippaissa ja liikunnallisissa tunnelmissa.

Unenlahjani veivät voiton ja kellon soidessa klo. 5.30, lätkäisin sen sammuksiin ja käänsin kylkeä jatkaen tasaista tuhinaa...Peiton alla oli niin lämmin ja mukava olla, että nukuin pitkälle iltapäivään ja sain itseni ylös vuoteesta vasta klo. 15.30.

Tämä ei tietenkään voi jatkua näin ja nyt on toden teolla otettava itseään niskasta kiinni. Täytyy vain yrittää pitää mielessä, kuinka hyvä olo treenaamisesta tulee.

Tämä päivä meni siis harakoille, mutta viikko on onneksi vasta alussa. Vielä ehtii hoitaa viikon treenit kunnialla läpi.

Kömmin peiton alle ja laitan kellon herättämään klo. 5.30. Erään ystäväni neuvojen mukaan asetan kellon niin kauas sängystä, että minun on pakko nousta ylös sammuttaakseni se. Vuoteeseen ei tietenkään takaisin mennä vaan astellaan kahvinkeittimen luo. Erään toisen ystäväni neuvojen mukaan kahvinkeitin on jo tänä iltana valmiiksi "ladattu". Kolmannen ystäväni neuvoista otan oppia, että yritän herätä aamulla verukkeella millä hyvänsä. Olkoon se veruke sitten tällä kertaa vaikkapa se treenin jälkeinen hyvä olo.

Seuraaviin viisaisiin sanoihin päätän tämän päivän:

"Unohda pilviset päivät, mutta älä aurinkoisia tunteja. Unohda hetket ikävät, mutta älä hetkiä voitettuja. Unohda virheet joita ei voi korjata, mutta älä erehdysten tuomaa oppia. Unohda epäonni joka täytyi kohdata, mutta älä aikaa jolloin onni alkoi potkia. Unohda päivät jotka olet ollut yksin, mutta älä kohtaamaasi hymyilevää kulkijaa. Unohda suunnitelmat jotka eivät toimineet, mutta älä koskaan unohda kantaa mielessäsi unelmaa. -Elämän Pisaroita-"

Lisää

Ote lipsuu...

 Saamattomuus, tuo viheliäinen olotila, on saamassa minusta yliotteen. Aamuheräämiset ovat niin hankalia, etten tänäänkään saanut itseäni ajoissa liikkeelle ja missasin aamun ohjatun treenin. Nyt se mörökölli taitaa minut viedä.

Uusimmassa Fit-lehdessä ohjeistettiin iltaihmisiä siten, ettei kannata aamuisin väkisin rääkätä itseään vaan voi suunnitella treeninsä oman rytminsä mukaisesti. Kuitenkin minun ohjatut treenini ovat aamuaikaan ja minun tulee niihin osallistua.

Minulla on syvä morkkis asian tiimoilta ja ilmoittauduinkin illan bodypump-tunnille, mutta peruin osallistumiseni kuitenkin hetken päästä. treenifiilis tältä päivältä oli jo mennyt.

En kuitenkaan aio luovuttaa ja yritän tsempata itseäni, että jaksaisin perjantaiaamuna herätä salitreeneihin ja uimaan. Ohjaajani odottelee minua saapuvaksi ja on siis suotavaa mennä paikan päälle hyvissä fiiliksissä.

Luin eilen artikkelin aiheesta bodypump. Sen mukaan bodypump ei ole hyödyllinen jos tavoitteena on kehon muokkaaminen ja lihaskasvu. Ohessa osoite artikkeliin:

https://personaltrainerhelsinki.com/2014/09/22/miksi-kannattaa-sanoa-ei-pump-tunneille/

En kuitenkaan aio lopettaa pumppitunneilla käyntiä, sillä mielestäni se on mukavaa ja tunnin jälkeen on todella hyvä olotila niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Olen itse vahvasti myös sitä mieltä että kaikesta sellaisesta mikä nostaa sykettä ja missä hiki virtaa, on pakko olla jotain hyötyä.

Muita ajankohtaisia minua puhuttavia aiheita ovat koulujen lakkauttamissuunnitelmat. Mikkelissä on jälleen kouluja lakkauttamisuhan alla. Pienet koulut halutaan lakkauttaa ja oppilaat ajaa suuriin kouluihin. 

Mietin, mitä mahtaakaan liikkua päättäjien päässä ja minkälaisen yhteiskunnan he haluavat tulevaisuuteen rakentaa.

Jo nyt suurella osalla oppilaista on vaikeuksia selviytyä koulumaailmassa. Ongelmia ratkomaan tarvitaan avuksi moniammatillista yhteistyötä (koulu, terveydenhoitaja, koulupsykologi, sosiaalitoimi, lastensuojelu, lasten- ja nuorisopsykiatria) ja tämä vie paljon resursseja.

Loppujen lopuksi; Kuinka paljon säästöä syntyy oikeasti koulujen lakkauttamisesta kun syntyneet säästöt maksetaan moninkertaisesti takaisin lakkautustoimenpiteiden seurauksien hoidossa.

Mihin oppilaitokseen ne oppilaat voidaan sijoittaa, jotka tarvitsevat oppimisensa tueksi pienryhmäopiskelua?

Siinä missä esimerkiksi lasten- tai nuorisopsykiatria ja lastensuojelu yrittävät tukea oppilasta suosittelemalla ja ohjaamalla tätä pienryhmään, päättäjät (ja koulu) tuhoavat tämän ja oppilaalla ei tule olemaan mahdollisuuksia selviytyä. Oppilasta tukevalta tärkeältä työltä viedään pohja alta.

Saammeko siis tulevaisuuden yhteiskuntaan ainoastaan koulunsa keskeyttäneitä syrjäytyneitä aikuisia? 

Koulukiusaamista on paljon kiva-koulu-hankkeesta huolimatta ja jo sillä on erittäin suuri vaikutus oppilaiden selviytymiseen. Suuressa koulussa ei millään ehditä pureutua ja paneutua kaikkiin tilanteisiin.

On olemassa erittäin herkkiä oppilaita, jotka häiriintyvät yleisessä hälinässä ja suuressa yhteisössä. Tästä syntyy joukko eriasteisia ongelmia ja pahimmillaan herkästä oppilaasta voi tulla häirikkö.

Kuulin tänään eräästä aikoinaan koulukiusatusta ihmisestä joka aikuisiällä on perustanut nettikoulun oppilaille, joilla on vaikeuksia selviytyä yleisopetuksessa. Oppilaat käyvät koulua internetissä ja käyvät tekemässä vain kokeet omalla koululla. Stressitaso vähenee näin varmasti huomattavasti ja koulu tulee käytyä ilman sen kummempia traumoja. Vaikka vaarana voi olla syrjäytyminen, uskon että tällaisesta koulunkäyntimallista nykyaikana on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Olen joutunut pohtimaan kouluasioita omassa elämässäni todella paljon viime vuosina ja minusta olisi hienoa jos tulevaisuudessa jokaisella paikkakunnalla olisi tarjottavana oppilaille myös nettikouluvaihtoehto.

Toisaalta toivon päättäjille viisautta ja järkeä koulujen lakkauttamista suunnitellessaan. Mikkelissä on kulutettu rahaa paljon turhempiinkin asioihin. Miksi ei voida säästää niissä?

Ulkona on 3 astetta lämmintä ja aurinko paistaa.

Saisikohan sitä itsensä pikkuhiljaa liikkeelle ja ulos?!

 

 

 

Lisää

Uusi viikko...

Maanantai...En jaksanut nousta aamulla ajoissa ylös sängystä. En siis ehtinyt uimaan.

Ilmoittauduin illan bodypumppiin ja siellä kävinkin hikoilemassa tunnin verran. Tunnin jälkeen rentouduin infrapunasaunassa. Olin saapunut salille etuajassa, joten ehdin parinkymmenen minuutin ajan nautiskella hierontatuolissa ennen tunnin alkua. Ajan olisi voinut käyttää paikkojen lämmittelyyn esimerkiksi crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Hierontatuoli vei kuitenkin voiton.

Kävin vaa´alla ja pettymys oli suuri kun paino oli tippunut vain yhden voipaketillisen verran. Kokosin kuitenkin itseni nopeasti ja ajattelin painon varmasti tippuvan jatkossa nopeammin kunto-ohjelmani ja ruokavaliomuutokseni myötä.

Ulkona on hyvin sateinen syyssää ja kun sateenvarjo ei kuulu perusvarustukseeni kotoa lähtiessäni, unohdin sen tietenkin kotiin. Hiusten kuivaus saunan ja suihkun jälkeen olisi ollut täysin turhaa, joten jätin hiukseni pyyhekuiviksi.

Kotimatkalla kävin ostamassa rasiallisen nektariineja ja sain kaupan kassalta osakseni säälivän katseen. Hiukseni olivat sateestakin aivan märät ja poskiin liimautuneet ja olin varmasti kutakuinkin aika surkea näky. Mutta nektariineja teki mieli ja niitä oli pakko päästä ostamaan.

Kävelin pimenevässä illassa hiljaista kävelykatua pitkin kohti bussipysäkkiä. Taustalla joku "Ranskatar" lauloi kaunista kappaletta. Kuvittelin hetken olevani romanttisessa elokuvassa. Keltaiset syksyn lehdet tipahtelivat alas puista. Bussipysäkillä kohtaisin komean, tumman, suonikkaat ja vahvat käsivarret omistavan miehen...Elämäni rakkauden. Hän asettelisi oman takkinsa hartioilleni lämmittämään ja katseemme kohtaisivat. Seuraavaksi olisi vuorossa intohimoinen suudelma ja istuisimme sylikkäin odottelemassa bussia. Bussin tultua astelisimme sisään käsi kädessä ja matkaisimme miehen mökille, jossa takkatulen loisteessa tulisimme valvomaan koko pitkän yön kertoen toisillemme elämäntarinamme...

Todellisuudessa astelin bussipysäkille, joka oli tyhjä. Aikaa bussin tuloon oli vielä kymmenisen minuuttia. Hetken värjöteltyäni pysäkille asteli viisissäkymmenissä oleva perussuomalainen "Matti". Hän seisahtui viereeni ja laittaessaan sateenvarjoaan suppuun vedet melkein roiskuivat päälleni. Siinä sitten jurottaen odottelimme bussin tuloa, joten se siitä romantiikasta...

Nyt on kuitenkin hyvä olo bodypump-tunnin ja infrapunasaunan jälkeen. Nautiskelen teetä ja nektariinia ja televisiosta alkaa kohta "Kiiltokuvia".

Aamulla aion herätä ajoissa päästäkseni tunniksi polskimaan 30 asteiseen veteen.

Huomenna muistan ottaa sateenvarjon mukaan.

Lisää

Sunnuntaita...

Aamulla/päivällä (klo. 11.30) silmäni aukaistuani olin aivan varma, että tänään on maanantai ja uintipäivä. Hetken aikaa tein jo lähtöä, mutta sitten muistinkin että on vasta sunnuntai ja voin ottaa ihan rauhallisesti.

Katselin perjantaina "Vain elämää"-aloitusjakson ja mietiskelin siinä samalla, kuinka hienoa olisi saavuttaa elämässään jotain sellaista, että jäisi pysyvästi ihmisten mieliin senkin jälkeen kun aika on jo jättänyt. Ihailen noita upeita taiteilijoita, erityisesti Vesa-Matti Loiria ja Paula Koivuniemeä.

Tänään ajattelin ensin meneväni bodypump tunnille, joka alkaisi 10 minuutin kuluttua. Olin kuitenkin herännyt niin myöhään ja rakastan rauhassa toimimista, että päätin olla osallistumatta pumppiin. Jos tunti olisi ollut myöhemmin, olisin varmasti osallistunut. Selityksiä, selityksiä...

Eilen oli lepopäivä. Vietin sen poikani kanssa. Teimme tortilloja, joista itse söin yhden terveellisen vaihtoehdon. Se sisälsi vähärasvaista jauhelihaa, salaattia ja kermaviiliä. Ajattelin, ettei se "lätty" kovinkaan paljoa energiaa sisällä ja pysyn päivittäisessä kaloritavoitteessani.

Kuuntelimme päivän aikana myös Metallicaa musiikkivideoina ja teimme internetissa näyteikkunaostoksia.

Huomenna päättyy syksyn yhteishaku oppilaitoksiin. Olen miettinyt, että voisin hakea opiskelemaan vaikkapa terveydenhoitajaksi. Hankkisin kaksoistutkinnon.

Olen aloittanut vuonna 2013 datanomin opinnot. Se ei oikein onnistunut ja vaikka alkuun olin kuvitellutkin sen olevan minulle sopivaa opiskelua, tulin aika pian opiskelun aloitettuani siihen tulokseen ettei ala ole minulle oikea.

Ulkona ei tällä hetkellä paista aurinko ja sää on kovin syksyinen. Tiistaiksi on jo luvattu kylmempiä ilmoja. Tuolloin saan ottaa käyttööni uudet syysilmoihin sopivat mustat ulkoiluhousuni.

Tänään olen ajatellut tehdä kävelylenkin, lueskella kirjaa ja katsella televisiota. Televisiosta taitaa alkaa illalla "Tanssii tähtien kanssa" uusi kausi.

Näillä mietteillä suuntaan alkavaan viikkoon...

Lisää