Kevät tulla tupsuttelee...Pikkuhiljaa :-)
Onkin kulunut pitkä aika siitä, kun olen viimeeksi päivittänyt blogiani...
Viimeisimmässä tekstissäni uhosin aloittavani triathlon harjoittelun oikein toden teolla ja osallistuvani ensi kesänä kisoihin... :-) ...En ole juuttunut pyörän polkimiin kiinni, hukkunut, enkä myöskään kompastunut pahasti juoksulenkillä...Toisin sanoen harjoitteluni tyssäsi heti alkumetreille, kuten arvata saattaa.
Pitkällisen hiljaisen harkinnan jälkeen päätin kaikessa hiljaisuudessa kokeilla hoitotyön pariin paluuta. Tuota paluuta olen tehnyt viime syksystä alkaen.
Aloittelin sukulaisihmisen hoidosta. Hänen hoitoonsa osallistuin neljän kuukauden ajan aina viime jouluun saakka. Kyseisen hoitopestin loputtua palasin takaisin kotisohvalle ja mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on hamaaseen tulevaisuuteen; Kotisohvalla makoilemista toimettomana...Päätin alkaa etsiä itselleni työpaikkaa.
Pohdiskelin, että en halua aloitella sairaanhoitajan työssä, koska olen ollut poissa hoitolaitosmaailmasta viimeisten viiden vuoden ajan ja se on mielestäni melko pitkä aika. Koska minulla on myös lähihoitajan koulutus, päätin lähteä liikkeelle siitä.
Selailin työpaikkailmoituksia ja löysin itseäni kiinnostavan ja minulle sopivan työpaikan. Mietin, pohdin ja "pureskelin" asiaa vielä hetken aikaa ja rustasin hakemuksen laittaen sen saman tien menemään. Muutaman päivän kuluttua istuin jännittyneenä työhaastattelussa ja työnteon aloitin helmikuun alussa ensin osa-aikaisesti katsastellen, miten sujuu ja ensi viikolla aloittelen työntekoa täysipäiväisesti.
Vaitiolovelvollisuuteni vuoksi en mainitse työkuvioistani paljoakaan. Työpaikkani on toisella paikkakunnalla ja toimenkuva on haasteellinen, mutta pidän työstäni kovasti ja haluan siinä pärjätä hyvin. Paljon on alkuun työtä tehtävä, sillä mm. kaikki luvat tulee suorittaa ajantasalle työnteon ohessa. Kyllä se siitä sitten helpottaa, ajan kanssa.
Aion keskittyä työntekoon täysillä ja katsoa kaikessa rauhassa, siirrynkö joskus tulevaisuudessa työskentelemään sairaanhoitajan tehtävissä. Sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruspalkoissa taitaa olla "huima" parin sadan euron ero, joten en nyt niin kauheasti ole hötkyilemässä sairaanhoitajan työn perään. Lähihoitajan toimenkuva sopii minulle hyvin tässä vaiheessa.
Olen tottunut nukkumaan aamuisin pitkään, joten aamuvuoroon lähtö kukonlaulun aikaan kehtuuttaa todella paljon ainakin näin alussa. Kai siihen tottuu ajan myötä ja onneksi kevät ja kesä ovat tulossa, päivät ovat pidentyneet ja valoisuus lisääntynyt. Yövuoroja en ole tehnyt vuosikausiin. Viimeeksi siihen maailmanaikaan, kun lapseni oli vielä vuorohoitopäiväkodissa. Osaan kyllä nukkua hyvin myös päiväaikaan, joten en usko, että yövuorojen teosta tulee ongelmaa. Aika näyttää.
En olisi aiemmin uskonut, että hoitotyön pariin enää palaisin, vaikka olen ollut sitä mieltä, että olen henkeen ja vereen hoitajaihmisiä enkä oikein osaa mitään muuta.
Jos nyt jotain negatiivista oikein etsimällä etsii, niin hieman hiertää tuo lomarahojen 30 % leikkaaminen ja työtuntien pidennys 24 h/vuosi. Tai jotain sinne päin...Toisaalta taas, perheeni on kitkutellut pitkän aikaa pienellä rahalla eteenpäin, joten nykyinen kuukausipalkka ikä- ja vuorolisineen tuntuu tässä vaiheessa kovin ruhtinaalliselta. Siinä vaiheessa kiehun naama punaisena savun noustessa korvista, mikäli sunnuntailisät aiotaan poistaa. Olen kuitenkin optimistinen ja ajattelen, ettei näin tule tapahtumaan.
Tykkään työstäni näin lyhyen kokemuksen perusteella. Toivottavasti asiat palautuvat mieleen nopealla tahdilla ja toivottavasti työssäni pärjään. Olen tehnyt myös paljon pohjatyötä ja lueskellut alan uusimpia tutkimuksia ja hoitotyön kirjallisuutta...Joutessani...
Siinä kaikki työkuvioista.
Tänään on ollut kaunis ja aurinkoinen päivä. Kävin iltapäivällä pitkällä lenkillä ja se teki todella hyvää. Liikkeelle lähteminen toki kehtuuttaa jonkin verran joka kerta. Pitäisi saada nyt itsestään irti sen verran, että pääsisi liikkeelle ja lenkille ainakin 3 kertaa viikossa. Hyvin paljon voi itse tehdä oman mielenvirkeytensä ja jaksamisensa eteen. Yritän pakottaa itseni liikkeelle ja pitää mielessäni, kuinka mahdottoman hyvä olo liikunnasta tulee.
Valokuvausta en ole harrastanut pitkään aikaan, joten uusia kuvia minulla ei ole nyt teille näyttää. Ehkä piristyn senkin asian suhteen ja saan uutta intoa, kun ilmat alkavat lämmetä ja luonto vihertää.
Toyotani päätin laittaa kuntoon viime syksynä ja siihen tehtiin melko hinnakas remontti. Nyt auto taas kulkee, vanha kunnon kaveri :-). Seuraava katsastus on toukokuussa. Hieman ärsyttää aamulla aikaisin raapata auton ikkunoita ja toisinaan taas etsiskellä autoa lumen alta, mutta kevät tulee kohisten ja liikkeelle lähteminen helpottunee huimasti, myös autolla.
Elämänkumppania en ole vierelleni löytänyt edelleenkään, mutta en häntä ole aktiivisesti etsinytkään. Loppujen lopuksi taidan olla enemmän itsenäisesti elelevää tyyppiä. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä se elämä vielä minulle antaa.
Maailmanmestaruuskisat Lahdessa ovat päässeet vauhtiin ja Suomeen saatiin upeasti jo hopeamitali tänään lauantaina naisten hiihdossa. Jotenkin silmääni miellyttää kovasti Suomen naisten hiihdon edustusasu värityksensä puolesta.
Näillä mennään! Lueskelen vielä iltani ratoksi lääkehoitoa ja nestehoitoa.
Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille! Palaillaan...