Painonhallintaa ja muita syyskuulumisia

En ole koskaan omistanut henkilövaakaa. Olen ollut mielissäni, jos joskus housuni ovat tuntuneet liian suurilta päälläni ja huolestunut niinä hetkinä, kun vaatteet ovat alkaneet kiristää liikaa.

Eilen sain isoäitini jäämistöstä mm. Henkilövaa'an ja pitihän minun sen päälle nousta seisomaan. Lukema näytti 10 kg kevyemmältä kuin 10 viikkoa takaperin samalle vaa'alle noustuani. Olin hyvin iloinen ja juhlan kunniaksi korkkasin miniluumutomaattirasian.

Olen toki työpaikallani punninnut itseäni vaivihkaa silloin tällöin, kun kukaan ei ole huomannut. Jokaisella kerralla olen havainnut painon tippuvan vähän kerrassaan alaspäin. Sisareni kehoitti minua ostamaan uudet housut, sillä takataskuni ovat alkaneet roikkua uhkaavan alhaalla. Ajattelin kuitenkin hakeutua housuostoksille vasta sitten, kun housuja täytyy molemmin puolin käsin kannatella. Olen toki kuullut vöidenkin olemassaolosta, mutta en oikein pidä niistä. Vyö tuntuu epämukavalta ja vatsamakkarat pursuavat vieläkin ikävämmin vyön yläreunan yli. Henkseleitä en ole kokeillut.

Sain isoäitini jäämistöstä myös uudenkarhean tehosekoittimen. Ajattelin opetella valmistamaan terveellisiä smoothieannoksia virkistämään oloa ja antamaan energiaa syksyn pimeisiin ja koleisiin aamuihin.

Painonpudottamisen halu minuun iski katsellessani kuvia isoäitini hautajaisista. Kuvista näkyi, että olin antanut itseni kasvaa leveyssuunnassa ja rupsahtaa kunnolla. Aloitin painonpudottamisen välittömästi. 

Aloin välttää ruokavaliossani kaikenlaista ylimääräistä sokeria. Pullat, karkit, mehut, limonadit, jugurtit ja sipsit jätin pois. Luovuin vaaleasta leivästä ja sämpylöistä. Kahvini olenkin nauttinut mustana ja sokerittomana jo puolentoista vuosikymmenen ajan, koska aikoinaan työpaikan taukotilan jääkaapista ei koskaan löytynyt kahvimaitoa, eikä kaapista sokeria. 

Aluksi välttelin kaikkia leipiä, mutta viime viikkoina olen kuitenkin syönyt pari ruisleipäviipaletta päivässä. En tiedä tällä hetkellä mitään parempaa kuin Vaasan ohuenohuet ruispalaviipaleet.

Aamuvuoroissa ollessani käyn työpaikan ruokalassa ruokailemassa ja lastaan lautaselleni paljon kasviksia ja pienemmän määrän pääruokaa. Pyrin siihen, että ruokailen tasaisin väliajoin pienen määrän kerrallaan ja terveellisesti. Yritän herätä ajoissa, että ehdin nauttimaan aamiaisen. Koetan myös pitää kiinni siitä, että ruokailen yhden lämpimän aterian päivässä.

Sauvakävelylenkillä käyn silloin kun sattuu huvittamaan. Kesällä kävin useasti uimassa. 

Tällä hetkellä olen siis 10 kiloa keveämpi. Poistippuneet kilot olivat vasta ne helpoimmat kilot ja vaikeuksien aika painonpudottamisen suhteen koittaa vielä. Pyrin kuitenkin jatkamaan matkaani valitsemallani tiellä. Paljon on vielä kevennettävää. Tavoitteenani on pysyvä muutos. Yritän pitää huolta terveydestäni ja välttyä puolentoista sivun mittaiselta lääkelistalta tulevaisuudessa. Teen ne asiat, mitä itse voin tehdä. Kaikkea ei voi hallita, eikä kaikkeen vaikuttaa.

Isoäidilläni on ollut tärkeä rooli elämässäni. Hän on antanut minulle paljon tärkeitä ohjeita ja neuvoja. Jollain tapaa hassua, että juuri hautajaiskuvia katseltuani syntyi tuo elämäntapamuutospäätös. Isoäitini kun oli eläessään usein huolissaan ylipainostani.

Isoäitini oli myös merkittävässä roolissa, kun pari vuotta takaperin päätin palata takaisin hoitotyön pariin.

Syksy on tullut ja tänä iltana kaivoin esille ja päälleni lämpimän fleecehupparin. Pidän paljon syksystä, mutta viime vuosina näihin aikoihin mieleeni on hiipinyt myös alakuloisuus. Eilen tuli kuluneeksi seitsemän vuotta kaksosveljeni kuolemasta. Tällä viikolla isäni kuolemasta tulee kuluneeksi kuusi vuotta. Aika kuluu ja suru muuttaa muotoaan, mutta se ei koskaan täysin katoa. Onneksi heistä ja heidän elämistään on olemassa lukemattomia mukavia ja rakkaita muistoja.

Kuluneena kesänä en juurikaan reissannut mihinkään suuntaan. Parin viikon ajan lomailin; Viikon alkukesällä ja toisen viikon elokuun lopussa. Elokuussa tosin käväisin Kuopiossa parin päivän reissulla. En muistanutkaan, miten ihana kaupunki Kuopio onkaan. Ihmisetkin siellä ovat aivan erilaisia ja leppoisampia kuin täällä etelässä. Ei sitä aikoinaan pienen lapsen kanssa Kuopiossa asuessa ymmärtänyt ympäristön kauneutta, mukavuutta ja ihanuutta. Mukava oli nyt käydä paikan päällä toteamassa asia. Puijon tornissakin kävin ihailemassa maisemia ja Puijon portaita tuli kavuttua ylös ja alas kuntoilumielessä. Alaspäin oli mukavampi ja sujuvampi mennä.

Syksyyni kuuluu työntekoa ja painonpudotusta. Muutama koulutuspäiväkin on tiedossa Helsingin puolessa. 

Ai niin! Vaihdoin auton uudempaan. Corolla oli hyvä, luotettava ja uskollinen auto minulle 13 vuoden ajan. Luovuin kuitenkin siitä pysyen edelleen Toyotassa. Toivon minulle ja autolleni pitkää ja turvallista tulevaisuutta.

Lähden keittämään iltateetä. Tämän jälkeen onkin aika painua pehkuihin ja asetella tyyny hyvin. Eräs hyvin tärkeä asia painon hallinnassa on se, että nukkuu hyvin. Myös tyynyn on oltava hyvä ja hyvin.

Mukavaa syksyä kaikille. Pukeutukaa lämpimästi!