Kuntoilua

Tänään viimein aloitin kuntosalilla käynnin. Puin treenivaatteet ylleni kotona, pakkasin pinkkiin treenikassiin sisäkengät, pikkupyyhkeen ja juomapullon ja kävelin tien toiselle puolelle kuntosalille.

Poljin puoli tuntia crosstrainerilla. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen mieli oli valmis lopettamaan touhun, mutta kroppa oli toista mieltä ja niin jaksoin sen puoli tuntia polkea menemään. En tehnyt muuta. Ajattelin aloittaa hiljakseen ja maltillisesti nämä kuntosalihommat. Joka päivä puoli tuntia crosstrainerilla ja sitten kun alkaa tuntua siltä, että homma on kivaa ja on pakko päästä salille, laajennan toimintaani kuntopyörän ja soutulaitteen pariin ja siitä sitten eteenpäin muiden kuntosalilaitteiden kimppuun. Kun kunto alkaa kohentua, menen ryhmäliikuntatunneille mukaan; Bodypumppiin, sisäpyöräilyyn ja kenties pilatekseen.

Nyt en aloita rytinällä kaikkea ettei sitten iske väsymys ja homma lopahda siihen. Näin minulle kävi viime kerralla, kun aloitin kuntosalilla ravaamisen liian rajusti.

Huomenna olisi aamulla Mikkelissä esiintyminen kirkossa Fermaatti-kuoron kanssa, mutta en pääse mukaan sinne. En päässyt edellisiin harjoituksiin enkä edes osaisi huomenna laulettavia lauluja. Harmittaahan se jonkin verran. Tulevana maanantainakaan en pääse osallistumaan harjoituksiin. Mutta seuraavalla viikolla aion matkustaa Mikkeliin ja osallistua harjoituksiin.

Sen sijaan gospelkuoron harjoituksiin pääsin mukaan taas eilen. Flunssani on parantunut ja olen jo kutakuinkin terveiden kirjoissa ( jos päänuppia ei lasketa mukaan :-) ). Harjoittelimme taas pari tuntia ja muuten sujui hyvin, mutta " oh, happy day"-kappaletta en meinaa oppia millään. Tai loppuosaa siitä. Laulusta tulee hieno, kunhan olemme saaneet hiottua sen valmiiksi. Hienoa olisi laulaa kappale vieläpä ilman nuotteja, vapautuneesti.

Minun tulisi miettiä tulevaisuuttani...Mikä minusta tulee isona. En oikein tiedä. Mikään ei tällä hetkellä jaksa kiinnostaa. Olen henkeen ja vereen sairaanhoitaja. En osaa ajatella itselleni mitään muuta ammattia. Olen ollut kuitenkin pitkään poissa hoitotyöstä, joten joitakin opintoja minun tulisi suorittaa ennen kuin voin ajatella esimerkiksi työhön paluuta. Mutta; Aika näyttää...Jotain suunnitelmia yläkerrassa täytyy olla minuakin varten.

Ensi yönä tulee kuulemma Suomeen myrsky ja on varoitettu että peltikatot voivat lähteä tuulen mukana lentoon. Pitäisiköhän varustautua ja etsiä kynttilät valmiiksi pöydille...Jos sähköt menevät pois päältä.

Eilen oli mukava ulkoilusää, eikä tässäkään päivässä ollut valittamista.

Rentoudun sisällä lämpimässä omalla kotisohvalla, kenties avaan television tai sitten en. Karkkipäivän irtokarkkeja on pussissa vielä jäljellä. Parhain on tunne siinä vaiheessa kun pujottaudun punaiseen valkoisilla sydämillä koristeltuun pyjamaani ja kömmin lämpöisen peiton alle...Kuuntelemaan myrskyn pauhaamista. Se tuudittaa minut uneen.

Ja hei; Kävin tänään vaa'alla. Painoni on tippunut edellisestä kerrasta kaksi kiloa alas päin.