"Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo"
Taas on yksi iltavuoro taputeltu.
Koti on hiljainen. Yhtään joulukoristetta en ole paikoilleen saanut kotia koristamaan. Tai no; Yksi sydämen muotoinen kynttilälyhty riippuu parvekkeella. Olen sen äidiltäni saanut.
Tänä aamuna heräsin väärällä jalalla ja turhautuneena lähdin myöhemmin työvuoroon.
Työpaikalle päästyäni mieleni alkoi pikkuhiljaa piristyä työn tekemisen myötä. Työ on terapeuttista ja työtoverit kaikessa ihanuudessaan (ja välillä kaikessa kamaluudessaan) parasta seuraa.
Mietin kuitenkin monesti sitä, kuinka tärkeää on hyvä johtaminen.
Kuten aiemmin olenkin maininnut, annan itsestäni työssäni paljon. Välillä joudun pettymyksekseni toteamaan, ettei asiaa juurikaan arvosteta.
Lähijohtamisessa asiat ovat suht hyvin. Yksikössämme työnteko ja yhteistyö on sujuvaa ja asiat hoituvat pääsääntöisesti hyvin hoitotyön saralla. Potilaat ja heidän asiansa tulevat hyvin hoidetuiksi.
Jos kiitosta työstään saa, kiitos tulee potilailta tai joskus työtovereiltakin. Sellainen kantaa ja auttaa jaksamaan.
Viikon kuluttua tähän aikaan jouluaattoilta alkaa vedellä viimeisiään ja vuorokausi vaihtuu pian joulupäivän puolelle.
Täällä etelässä ei edelleenkään ole lunta. Välillä näytti jo lupaavalta, mutta maahan satanut vähäinen lumi suli pois. Ilma on sateinen ja ulkosalla pimeää.
Vietän jouluni pääosin työpaikallani. Yksinäisenä ihmisenä on ihan mukavaakin viettää joulua ihmisten keskuudessa.
Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!