Valon kaipuuta
Marraskuun hämäryydessä kirjoittelen teille kuulumisiani.
Kaipaan kovasti Lappiin, sillä siellä on ihana talvi tällä hetkellä.
Saisimmepa lunta ja kunnon talvimaisemat tänne eteläänkin. Olisi valoisampaa ja virkeämpi mieli.
Minun syksyni on ollut sairaudentäyteinen. Välilevyn pullistuman lisäksi on ilmennyt pari muuta korjausta vaativaa vaivaa. Onneksi asiat ovat järjestymään päin ja vointini on ollut kutakuinkin kohtuullinen.
Hermovaurioinen jalkani voimistuu pikkuhiljaa. Lääkärin mukaan toipuminen vie aikaa vielä kuukausia. Lähtötilanteeseen nähden tilanne on huomattavasti parempi ja olen hyvässä seurannassa. Leikkaustoimenpidettä ei tällä hetkellä suunnitella, sillä välilevytyrän sijainti on haasteellinen.
Olen päässyt pikkuhiljaa siirtymään takaisin työelämään. Muutaman viikon ajan olen tehnyt kevyempää työtä. Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa normaalit työtehtävät. Aika näyttää, kuinka pärjään selkäni kanssa. Toivottavasti hyvin.
Sairastaminen on ikävää. Vielä ikävämpää se on vähävaraisena.
Kolmen kuukauden kotona olemisen jälkeen vie aikaa, ennen kuin pääsee edes jonkinlaiseen taloudelliseen tasapainoon.
Omalla kohdallani on hienoa, että on työpaikka, johon palata. Se ei kuitenkaan kauaa lämmitä mieltä, jos työtä ei pysty enää tekemään. Edessä olisi töiden uudelleen järjestely tai kouluttautuminen johonkin toiseen ammattiin.
Edellisessä päivityksessäni (tai sitä edellisessä) parjasin sairaanhoitajan huonoa palkkaa. Se todellakin on huono työn vaativuuteen nähden. Vielä surkeammalta tili näyttää, jos tekee pelkkää päivätyötä.
Kuitenkin olen miettinyt, etten ihan äkkiä keksi itselleni uutta tekemistä. Sellaista, joka turvaisi toimeentulon.
Tällä hetkellä olen tyytyväinen tilanteeseeni, sillä se voisi olla pahempikin. Olen kiitollinen liikuntakyvystäni ja siitä, että olen kyennyt pysymään positiivisena. Katto on pysynyt pään päällä ja ruokaakin olen saanut mahantäytteeksi.
Todelliset ystävät ja läheiset ovat pysyneet elämässäni.
Entistä enemmän olen omissa tekemisissäni pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että teen asioita siten kuin toivoisin itsellenikin tehtävän.
Asioita ymmärtää paremmin vasta omien kokemusten kautta.
Sain syksyn liikuntakyvyttömyyden vuoksi taas kahdeksan lisäkiloa. Muutaman viikon töissäolon jälkeen painostani on pudonnut 1,3 kiloa.
Hulavillityksen innoittamana olen ostanut itselleni lisäpainollisen hulavanteen. Se odottelee koottuna makuuhuoneen nurkassa hetkeä, jolloin uskallan aloittaa harjoittelun. Tällä hetkellä hulailun opettelemisen aiheuttamat kiertoliikkeet eivät ole turvallisia.
Uskoisin, että energiaa kuluu ja hikeä virtaa paljon jo siinä, kun aluksi joutuu vannetta jatkuvasti nostamaan lattialta ylös.
Harjoitus tekee mestarin.
Joulu lähestyy ja joululaulut alkavat soida. Olen niitä jo kuunnellut, vaikka mielestäni joululaulut kuuluvatkin vasta joulukuun kuvioihin.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!